Seurakuntien korona-aika – ”Pysähtyminen on suuri mahdollisuus”

Seurakunnissa tehdään työtä muutostilanteessa, mutta rutiinien murtumisesta iloitaan.

Työn määrä on lisääntynyt. Tilanne voi kuitenkin tehdä hyvää seurakunnan toiminnan jatkoa ajatellen, eräs vastaaja kuvaili tilannetta omassa seurakunnassaan.

– Vielä ei ole ehtinyt levähtää, niin paljon uutta järjesteltävää. Mutta uskoisin myös arjen kiireiden pois jäämisen tuovan kaivattua pysähtymistä ja lepoa, toinen vastaaja muotoili.

Ristin Voiton kyselyssä kartoitettiin maaliskuun lopulla, mitä seurakunnissa tapahtuu korona-aikana. Kyselyyn vastasi nimettömänä 86 helluntaiseurakuntien pastoria ja vastuuhenkilöä eri puolilta maata.

Tärkeimpänä havaintona vastauksissa kuulsi ilo rutiinien murtumisesta. Monessa seurakunnassa vastuuhenkilöillä on ollut mahdollisuus pysähtymiseen ja toiminnan perusteiden pohtimiseen.

– Joskus tuntuu että olemme kokouksissa velvollisuudesta. Voi olla hyväkin että joudumme kokemaan tämänkin.

Kokoustoiminnan pysäyttäminen tai muuttaminen nettivetoisiksi on keskyttänyt monta seurakunnallista tehtävää.  

– Tämän huomasi varsinkin, kun kokoontumisten peruminen oli alussa. Mutta yhteys "face-to-face" on se, minkä puuttumisen huomaa. Se ei ole pidemmän päälle hyvä juttu, eräs vastaaja kuvaili.

Työ ei myöskään ole välttämättä vähentynyt, etenkään pastoreilla.

– Työn uudelleenjärjestelyt, puhelut ja viestit, sekä ihmisten fiilikset laidasta laitaan haastavat pastoria paljon. Ja on sitä miettinyt myös kuinka talouden käy, eräs pastori-vastaaja kirjoitti.

Osa katsoi, että nyt nousee esiin sellaista, minkä olisi pitänyt päästä käyttöön jo aiemmin.

– Kriisi on pakottanut ottamaan käyttöön kanavia ja tekemään uudistuksia, joita on pitkään mietitty, mutta joita ei ole ollut kiireellistä ottaa käyttöön.

Moni uskoi että tauko on tarpeen nimenomaan silloin, kun vastuunkantajia on vähän.

– Jos seurakunnassa kaikki kasautuu yksien harteille on pieni tauko paikallaan. Rukoukseen ja Raamatun lukuun jää enemmän aikaa.

Toisaalta uusi tilanne pakottaa omaksumaan uutta.

– Voi vapautua rutiineista, mutta se tuo uusien asioiden opettelun tilalle, eräs vastaaja kommentoi.

Osa vastaajista ottaa korona-ajan täysin levon kannalta.

– Parasta olisi nyt olla hiljaa ja levätä. Katsoa mitä Jumala tekee, eräs vastaaja kuvaili.

– Vapaa viikonloppu oli hieno kokemus, en muista koska viimeksi on ollut, toinen vastaaja sanoi.

– Kun kaikki liikenevä aika on mennyt aiemmin seurakunnan ja seurakuntalaisten hyväksi, nyt voi hyvällä omallatunnolla hieman levähtää.

Osa vastaajista katsoi, että uuden tilanteen pitäisi laittaa pyöriin lisää vauhtia.

– Nyt ei ole tauon paikka, vaan nyt tehdään duunia, eli taotaan kun on rauta kuumaa, eräs vastaaja kirjoitti.

– Nyt on tosi rukoustaistelun aika koko Suomen puolesta. Kodit tulee muuttaa rukouskammioiksi. Uusi tilanne vaatii lähinnä puhelinorganisointia, toinen vastaaja kommentoi.

Jotkut vastaajat katsoivat, että Suomi on poikkeuksellisessa hengellisessä murrosvaiheessa.

– Koen nyt syntyneen tilanteen seurakuntien mahdollisuutena toteuttaa alkuseurakunnan mallia. Meillä on vain vielä paremmat mahdollisuudet siihen. Tarkoitan evankeliumin levittämistä.

Miten tästä eteenpäin? Miltä tuleva syksy esimerkiksi näyttää?

– Hajautettuja malleja tulee enemmän ja opimme ehkä tavoittamaan ihmiset paremmin verkon kautta, yksi vastaajista uumoili.

– Varovaisesti jopa toivon, että kaikki ei ole tämän jälkeen samoin kuin tätä ennen. Että kaikki muuttuisi jotenkin isosti, toinen vastajista vuotti.

– Kaipaisin sitä, että seurakuntina ja kristittyinä alkaisimme katsoa puuhasteluamme vähän kriittisemmin, ja oikein kunnolla pohtia, miksi me olemme olemassa, eräs vastaaja toivoi.

– Kaipaisin missionaalisuuden löytymistä. Uskon, että tämä kriisi voisi auttaa siinä. Väitän, että me helluntailaiset ainakin olemme liian kokouskeskeisiä.

– Koronakriisi ja tauko toiminnassa on enemmänkin kuin vain mahdollisuus arviointiin ja suuunnitteluun. Tämä on mahdollisuus ennenkaikkea toiminnan toteuttamiseen, suunnittelmien siirtämiseen käytännön tasolle. Tietenkin näissä puiiteissa, missä nyt eletään, eräs vastaaja rohkaisi.

Toisaalta jotkut vastaajista totesivat, että vielä eletään aikoja, jolloin vain totutellaan uuteen tilanteeseen.

– Ainakaan me emme ole vielä päässeet puusta pitkään. Varmasti vanhimmiston tulee kokoontua ja miettiä asiaa, eräs vastaaja sanoi.

– Toivon, että johdolta liikenee nyt aikaa strategiaprosesseille, joita ei normiarjen vaatimuksissa jaksa. On niin paljon hallinnollisia ja johtoon liittyviä asioita, mitä pitäisi kehittää, toinen vastaaja puuskahti.

Osa vastaajista palautti kysymyksen muutoksesta henkilökohtaiselle tasolle.

– En tiedä tarjoaako kriisi mahdollisuutta tarkastella seurakunnan työtä, mutta nyt on erinomainen mahdollisuus tarkastella, mikä omassa elämässä on keskeistä ja mikä ei, eräs vastaaja pohti.

– Seurakunnan työ eli toiminnan monipuolisuus ei ole primäärinen asia. Useat toiminnat pitäisi lakkauttaa, jotta seurakuntalaiset voisivat paremmin elää uskoaan arkielämässä.

Anssi Tiittanen