Seurakunnissa ei kärsitä auttamisväsymyksestä

Noin 70 helluntaiseurakuntaa on toukokuun aikana osallistunut lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fidan Eväät elämään -kampanjaan. Monet ovat yhdistäneet perinteisen lipaskeräyksen johonkin tapahtumaan.

Ilmajoen helluntaiseurakunnassa rahaa Itä-Afrikan köyhille lapsille kerättiin paikallisen marketin pihalla. Samaan aikaan seurakunnan nuoret myivät kaupan aulassa tuoretta pullaa. He hankkivat näin varoja elokuun aktiomatkalle Serbiaan, jossa he osallistuvat romaninuorten leirille osana Fidan romanityötä.

– Ehkä sillä oli myönteinen vaikutus näkyvyyteen, että meillä oli enemmän ihmisiä mukana ja Fidan plakaatit sekä sisällä että ulkona, nuorisopastori Miika Järvelä arvelee.

Lipastuotot selville kesällä

Tänä vuonna keräykseen osallistuneiden seurakuntien määrä oli hieman alhaisempi kuin viime vuonna, jolloin niitä oli mukana 79. Fidan varainhankinnan suunnittelija Kirsi Koski-Kujala kertoo, että samat seurakunnat osallistuvat melko uskollisesti vuosittaiseen keräykseen. Mukana on sekä pieniä että suuria yhteisöjä eri puolilta Suomea.

– Moni keskittää keräyksen muutaman päivän tai viikon ajalle, ja lisäksi kokouksissa kerätään kolehteja. Hiljattain kuulin hauskasta ideasta Toivakasta, jossa oli haastettu ympäristön seurakunnat keräyskilpailuun.

Vielä ei voi sanoa, kuinka paljon rahaa on kertynyt. Vaikka suuri osa seurakunnista on jo järjestänyt tempauksensa, osa jatkaa keräystä toukokuun loppuun tai kesäkuulle, ja lipastulot tilitetään kesällä. Koski-Kujalan arvion mukaan summa saattaa nousta tänä vuonna noin 100 000 euroon.

– Tämä olisi ihan hyvä perustuotto. Tulos kuitenkin vaihtelee tosi paljon eri vuosina riippuen keräyksen kohteesta ja siitä, mitä muuta on meneillään.

Keräys on auki netissä koko vuoden sivustolla evaatelamaan.fi, ja Koski-Kujalan mukaan yllättävän suuri osa lahjoittajista aktivoituukin vasta loppuvuodesta. Osallistua voi esimerkiksi tekstiviestilahjoituksilla.

Seteli ilahduttaa kerääjää

Maailman monista kriiseistä huolimatta Koski-Kujala ei ole huomannut ainakaan seurakuntien piirissä auttamisväsymystä. Tämän vuoden kohde, Itä-Afrikan heikoimmassa asemassa olevat lapset, koskettaa monien sydäntä. Lisäksi kohdemaat, kuten Kenia, ovat suomalaisuskoville tuttuja ja rakkaita lähetysmaita.

– Yleensä ottaen voi sanoa, että katastrofeihin ja äkilliseen hätään lahjoitetaan helpommin kuin pitkäjänteiseen työhön. Suuri osa kerääjistä on lähetysaktiiveja, joista osa kerää yhden ihmisen panoksellaan varsin merkittäviä summia. Seurakuntien lisäksi keräykseen on osallistuttu muun muassa työporukan tai harrastusryhmän kautta.

– Joka vuosi mukana on muutamia nuorten tiimejä, ja toivomme, että heidän määränsä lisääntyisi. Lipaskerääjä joutuu huomaamaan, että aina on niitä, jotka epäilevät avun perillemenoa. Ilmajokelaisetkin ovat tottuneet kuulemaan kommentteja laidasta laitaan, mutta etuna on se, että kun keräystä on järjestetty jo vuosia, asia alkaa olla paikkakuntalaisille tuttu.

– Eräskin kerääjä kertoi innoissaan, että joku oli laittanut lippaaseen viisikymppisen, Miika Järvelä mainitsee onnistumisista.

Säde Loponen