Seurakunnat auttavat afrikkalaissiirtolaisia

Pehmeästi hyrähtävä lentoääni paljastaa muuttomatkalla olevan mehiläissyöjäparven. Kanjonissa matkaava parvi ylittää vain muutaman minuutin kuluttua Ceutan, josta lintujen matka jatkuu pysähtymättä Gibraltarinsalmen yli Eurooppaan. Ollaan Marokon rannikolla sijaitsevan Ceutan itsehallintoalueen rajalla.

Pyöreäkasvoinen, ahavoitunut sveitsiläismies osoittaa kädellään kohti laaksoa. Laakson pohjalla on lampaiden ja vuohien kovertama puronuoma. Vesi ei nyt virtaa, mutta kosteus on rehevöittänyt pohjukan. Vihreä pensasto kipuaa ylös kallioseinämiä.

– Täällä piileskelevät Eurooppaan matkalla olevat siirtolaiset. He nukkuvat luolissa ja kivikoissa. Viereisen marokkolaiskylän teini-ikäiset pojat heittävät heitä kivillä ja lyövät puukepeillä. Siirtolaiset eivät uskalla lähestyä tiheästi asuttuja kyliä, lähetystyöntekijä Martin Merki kertoo.

Pohjois-Afrikassa sijaitsevat mutta Espanjalle kuuluvat Ceutan ja Melillan erillisalueet ovat avainkohteita Eurooppaan pyrkiville pakolaisille ja paperittomille siirtolaisille. Mikäli onnistuu pääsemään jompaankumpaan, välttyy kalliilta salakuljetuskyydiltä Välimeren yli.

Kaupungit on ympäröity piikkilanka-aidoilla ja kaivannoilla. Vartijoita partioi kaikkialla. Rajan ylittäminen ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja on lähes mahdotonta, mutta tulijoita riittää siitä huolimatta.

Seurakunnasta levähdyspaikka

Eurooppaan pyrkivät pakolaiset ovat käyttäneet Länsi-Välimeren reittiä vuosikymmenten ajan. Viime vuosina tulijoiden määrä on täälläkin kasvanut voimakkaasti.

Ceutan vastaanottokeskuksessa on tällä hetkellä noin tuhat siirtolaista, jotka ovat kotoisin Sierra Leonesta, Liberiasta, Nigeriasta, Kongosta, Keski-Afrikan tasavallasta…

Martin Merki tunnetaan keskuksessa. Hän johtaa vaimonsa Lina Merkin kanssa kaupungissa toimivaa kansainvälistä seurakuntaa. Noin 40 jäsenen yhteisö on merkittävä levähdyspaikka pakolaisille.

– Vastaanottokeskuksesta tulee seurakuntamme tilaisuuksiin nuoria afrikkalaisia. Osa heistä on tullut uskoon jo kotimaissaan. He ovat mukana vapaaehtoistyössä, pitävät alueen siistinä, valmistavat ruokaa ja kastelevat pihan hedelmäpuita. Sunnuntain jumalanpalveluksessa he laulavat ja kertovat elämästään. Lauantaisin on pakolaisille suunnattua raamatunopetusta, Martin Merki kertoo.

Marokossa kaikki eivät pidä tummaihoisista afrikkalaisista. Eräs seurakunnasta lepopaikan löytäneistä on kamerunilainen Marcel, joka pääsi Ceutaan kiertäen uimalla mereen ulottuvat raja-aidat.

– Perheemme on hyvin köyhä. Eräänä päivänä päätimme ystäväni kanssa lähteä. Meillä oli vähän rahaa ja pääsimme Algeriaan ja sieltä Marokkoon. Kerjäsin ruokaa, ja ihmiset huusivat minulle: ”Katsokaa tuota hullua!” Piileskelimme Ceutan ulkopuolella vuorilla ja metsissä. Eräänä yönä lähdin noin neljänsadan ihmisen ryhmässä merenrantaan. Tuuli oli voimakas, ja ajattelin aallokossa, että hukun.

– Lapsuudessani elin kristillisessä ilmapiirissä, ja puhelimessani oli Raamattu. Kiitän Jumalaa, että en kuollut mereen. Martin tapasi minut leirillä, ja nyt olen kansainvälisessä seurakunnassa. Tulevaisuudesta en tiedä, Marcel toteaa.

Rohkaisevia viestejä

Ceutasta itään sijaitsevassa Melillassa toimii muutamia evankelisia yhteisöjä. Yksi niistä on Espanjan Asambleas de Dios -helluntailiikkeeseen kuuluva Centro de Nueva Vida (Uuden elämän keskus) -seurakunta.

Myös Uuden elämän keskus tavoittaa pakolaisia.

– Kuulemme yhä uudelleen järkyttävistä tapahtumista pitkän matkan aikana. He taivaltavat usein ilman kenkiä ja säähän soveltuvia vaatteita. Olemme iloisia, että he tulevat kuuntelemaan evankeliumia. Jaamme heille myös ruokaa ja vaatteita, pastori Cesar Gil kertoo.

– Usein jälkikäteen saamme rohkaisevia viestejä. Eräs täällä ollut siirtolainen kirjoitti Belgiasta ja kertoi löytäneensä seurakunnan ja olevansa mukana vapaaehtoistyössä. Toinen kertoi, että hän on uskossa ja tekee kristillistä musiikkia.

Ceutan kansainvälinen seurakunta saa avustustyöhönsä tukea muutamilta yksittäisiltä suomalaisilta helluntailäheteiltä.

Melillan Uuden elämän keskus tekee yhteistyötä Fuengirolassa sijaitsevien Aurinkorannikon Turistikirkon sekä Fida Internationalin ja Suomen helluntaiseurakuntien tuella toimivan Manos Abiertas -lähetyskeskuksen kanssa.

– Olemme kyenneet auttamaan myös Marokon puolella olevia siirtolaisia. Turistikirkosta saapuvat suomalaiset avustusryhmät ovat erittäin pidettyjä. Berberit arvostavat suomalaisia erityisen paljon, Cesar Gil kertoo.


Eero Ketola


Kirjoittaja vieraili Ceutassa pari viikkoa sitten.