Seurakunnanistutushanke levittää evankeliumin iloa

Bathoren seurakunnanistutustiimin jäseniä. Taru Natri punaisessa takissa.
Bathoren seurakunnanistutustiimin jäseniä. Taru Natri punaisessa takissa.
Albanian pääkaupungista Tiranasta pohjoiseen johtava päätie on hyväkuntoinen. Miellyttävää matkantekoa ei kuitenkaan kestä kauan – uudelle esikaupunkialueelle johtava tie on surkeassa kunnossa. Tien kummallakin puolella kaivetaan vesijohtoverkkoa, ja sadevesi on juoksuttanut suuren osan nostetusta maa-aineksesta kadulle.

Tien laidassa peltiset jäteasiat pursuvat kotitalousjätteitä. Osa astioista on kellahtanut kumoon, ja koirat, kissat, kanat ja ankat ovat riepotelleet paperit ja muovit kadulle.

Tämä on yksi Tiranan esikaupunkialueista, Bathore. Paikallisen koulun lähellä, uudehkossa tasakattoisessa talossa, on kristittyjen kokoontumistila.

– Teemme tiimin kanssa täällä seurakuntaistutustyötä. Kesällä kastoimme neljä uskoon tullutta naista. Seurakuntaan on liittynyt myös muutamia aikaisemmin uskoon tulleita. Rukouksemme on nähdä myös miesten pelastuvan, Jyväskylän helluntaiseurakunnan ja Fidan lähetti Taru Natri kertoo.

Yhteyttä, esirukousta ja opetusta

Bathoren seurakunnanistutushankkeen taustalla on tiranalainen helluntaiseurakunta, ja Natria pyydettiin mukaan kolme vuotta sitten. Häntä ja romanialaista lähetystyöntekijää lukuun ottamatta muut tiimiläiset ovat paikallisia uskovia.

Alueella toimii myös joitakin muitakin evankelisia yhteisöjä, mutta useimmat niistä keskittyvät lähinnä avustustyöhön.

Natri iloitsee seurakunnanalkuun syntyneestä ystävällisestä, ihmisläheisestä ilmapiiristä.

– Kristittyjen yhteys on täällä erityisen lämmin. Tässä kulttuurissa on aina arvostettu perhettä, ja myös seurakuntaperhe on tiivis.

– Pidämme aviopari-iltoja, joissa puhumme siitä, millaiseksi Jumala on suunnitellut avioliiton, ja jaamme omia kokemuksia. Naiset kokoontuvat maanantaisin. Ylistyslaulut ja toistemme puolesta rukoileminen ovat tärkeitä.

Lastentilaisuuksissa käy säännöllisesti noin 70 lasta, ja usein lapset haluavat tulla aikuistenkin tilaisuuksiin.

– Lisäksi tiimimme jäsenet opettavat paikallisille pojille jalkapalloa ja elämäntaitoja. Pallon potkiminen kiinnostaa kaikkia poikia, ja osa pojista käy varhaisnuorten kerhossa, Natri toteaa.

– Eräs äiti kertoi, että hän tuli tilaisuuksiin ensimmäisen kerran sen tähden, että hänellä on neljä lasta ja hän pyysi materiaalista apua. Sen jälkeen hän tuli uudelleen ja kertoi, että nyt hän tuli, koska on löytänyt Jeesuksen elämäänsä.

Kodit avoimina

Alueen asukkaat kutsuvat tiimiläisiä usein vierailulle koteihinsa.

– Vierailemme viikoittain kodeissa. Ihmiset täällä ovat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia. He edustavat kansanislamia ja antavat rukoilla puolestaan. Jotkut omistavat Koraanin, mutta he eivät yleensä lue sitä; uskonto kuuluu vain identiteettiin. Jos tapahtuu vastoinkäymisiä, sanotaan, että se oli fati, kohtalo.

– Raamatun perusasiat, kuten mikä on kirkko tai kuka on Jeesus, ovat heille uutta. Kerrankin erääseen tilaisuuteemme saapuneet naiset kuulivat elämänsä ensimmäistä kertaa Raamatun Eevan tarinan. Nyt meillä on jo monia, jotka opiskelevat ahkerasti Raamattua.

Seurakunnanistutushankkeessa Natri on vastuussa erityisesti naistentoiminnassa. Parhaillaan hän valmentaa kahta muslimitaustaista sisarta vastuunkantajiksi naistentyöstä.

– He ovat aika urhoollisia, sillä kummankaan aviopuoliso ei ole vielä uskossa.

Seurakunnanistutushankkeen lisäksi Natrin työhön sisältyy liikunnan ja terveystiedon opettamista Tiranassa toimivassa kansainvälisessä kristillisessä koulussa.

Muuttoliike tuo ja vie

Suuri osa Bathoren noin 10 000 asukkaasta on saapunut maan pohjoisosista, ja uusia ihmisiä muuttaa alueelle edelleen. Voimakas kaupungistuminen on todellisuutta myös Albaniassa.

– Ihmiset ovat köyhiä. Useilla ei ole varaa esimerkiksi hampaiden perushoitoon. Eräs äiti vei poikansa hammaslääkäriin. Lääkäri porasi hampaan karieksen pois, mutta paikka-aineeseen perheellä ei ollut enää varaa ja reikä jäi avonaiseksi. Usein hammaslääkäriin mennään vain siksi, että hammas vedetään irti. Ihmisillä on myös runsaasti munuaisongelmia, koska vesi on hyvin kalkkipitoista, Taru Natri luettelee.

– Etenkään naisten elämä ei ole kadehdittavaa. Esimerkiksi erään tuntemamme perheenäidin mies istuu Kreikassa vankeustuomiotaan.

Köyhyys on saanut lukemattomat albanialaiset muuttamaan tai yrittämään muuttoa ulkomaille. Ihmisillä ei ole mitään menetettävää, ja pienikin mahdollisuus oleskella ulkomailla saa lähtemään.

– Monet perheet ovat myyneet kaiken omaisuutensa ja poistuvat sitten maasta. Erään koulun rehtori kertoi, että syksyllä esikoulusta puuttui noin kolmannes lapsista. Eräs nainen kertoi, että hänellä oli pari kuukautta matkalaukku valmiina, jotta pääsee nopeasti lähtemään.

Muuttoliike on vaikuttanut myös evankelisten yhteisöjen toimintaan: lähtijöiden joukossa on ollut seurakuntalaisia sekä pastoreita ja seurakuntien muita koulutettuja vastuunkantajia.

Neljännesvuosisata työn alkamisesta Miehensä Matin kanssa Albaniaan ensimmäisen kerran vuonna 1992 saapunut Taru Natri on nähnyt maan muuttuvan.

Albania, ”maailman ateistisen valtio”, avautui kristilliselle lähetystyölle vuonna 1991, ja suomalaiset lähetystyöntekijät aloittivat heti työn. Natrit työskentelivät pääasiassa Fierin teollisuuskaupungissa.

– Ruokaa ja polttoainetta oli vaikea saada. Turvallisuussyistä nukuimme autossa poliisiaseman pihalla, Taru Natri muistelee.

Natrit palasivat Suomeen 1993 avustushankkeen päättyessä, mutta Tarulle Albania ja sen lapset jäivät sydämeen. Aviopari palasi maahan kolmen lapsensa kanssa vuosiksi 2005–10. Kolmas työkausi alkoi vuonna 2013, ja mukana on vielä perheen kuopus, 14-vuotias Essi.  Vanhimmat lapset, Tiia-Maria ja Daniel, ovat jo omillaan.

1990-luvun alussa koko Albaniassa ei ollut kuin kourallinen evankelisia kristittyjä. Nyt heitä arvioidaan olevan reilun kolmen miljoonan asukkaan maassa noin 15 000. Seurakuntia on kaikissa kaupungeissa ja monissa kylissäkin.

– On innostavaa nähdä Albanian nuorten seurakuntien into istuttaa seurakuntia ja lähettää lähettejä. He tarvitsevat siihen yhteistyökumppaneita ja rohkaisua. Ensimmäisiä lähettejä on jo naapurimaissa, Taru Natri toteaa.


Eero Ketola, Heikki Salmela


34/2016Sateet

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja