Santa Claran ihme jatkuu

Pohjois-Tansaniassa Kilimanjaro-vuoren rinteellä asuva ruotsalainen Carl-Erik Sahlberg on aktiivinen eläkeläinen. Hän julistaa evankeliumia ja järjestää puolisonsa Overan kanssa perhekoteja orpolapsille.

Ennen Tansanian vihreyttä mies toimi keskellä Tukholmaa.

– Kuoleva kirkko, kuoleva kaupunginosa. Sellainen oli tilanne. Ryhdyimme rukoilemaan kaksi tuntia päivässä, ja lähes kaikki alkoi seurakunnassa kasvaa, veteraanipastori kertoo.

Raamattuja, leipää ja kahvia

Oli vuosi 1989, ja Carl-Erik Sahlberg oli palannut lähetystyöstä Tansaniasta Ruotsiin. Hän valmistautui saarnaamaan uudelle seurakunnalleen ja astui sakastista kirkkosaliin. Suuressa Santa Claran luterilaisessa kirkossa, Tukholman ydinkeskustassa, pappia odotti kolme kuulijaa.

– Kyllä se oli masentavaa ja surullista. Kirkossa istui lähinnä ihmisiä, jotka odottivat junaa, onhan se lähellä keskusrautatieasemaa. En kohdannut varsinaista seurakuntaa. Tilanteesta oli etuakin: minulla oli vapaus tehdä mitä halusin.

Santa Claran ihme alkoi, ja se on jatkunut 24 vuotta. Tyhjillään ollut kirkko täyttyy. Ratkaisevaa oli se, että perinteisestä diakoniasta sairas- ja kotikäynteineen tuli etsivää diakoniaa.

– Tavoitimme narkomaaneja, alkoholisteja, kodittomia, prostituoituja ja psyykkisesti sairaita. Maahanmuuttajia tulvi kirkkoon. Kaikki tapahtui askel askeleelta. Ensin oli neljä hiljaista vuotta, sitten tuli 40–50 ihmistä. Vuonna 1993 alkoi seurakunnan työ Sergelin torilla.

– Jaoimme Raamattuja ja tarjosimme leipää ja kahvia. Edelleen joka arkipäivä torilla jaetaan ruokaa ja juomaa kodittomille, syrjäytyneille ja kaikille, jotka siellä ovat. Viitisenkymmentä vapaaehtoista auttaa tuhatta ihmistä. Vastuunkantajat keskustelevat ihmisten kanssa ja rukoilevat heidän puolestaan. Ihmiset tulevat torilta kirkkoon, huumeita käyttävät ottavat Jeesuksen vastaan ja heidän elämänsä muuttuu.

Miljoona katselijaa

Ruotsin kansa ihmetteli Santa Claran tapahtumia. Televisiossa lähetettiin aiheesta ohjelma, jonka näki lähes miljoona ihmistä. Dokumentti Santa Claran ihme on lähetetty myös Suomessa.

– Ylistys, rukous, avoimuus Pyhälle Hengelle. Monet ihmiset pitävät tästä kombinaatiosta. Vapaus Hengessä ja toisaalta perinteinen liturgia, Sahlberg luettelee menestystekijöitä.

Kirkko on täynnä sunnuntain jumalanpalveluksissa, joihin osallistuu jopa yli 400 ihmistä yhteiskunnan kaikilta askelmilta. Huomattava määrä seurakuntalaisia on liikemaailmasta. Seurakunnassa on jäseniä 40 eri kansallisuudesta, ja puheet tulkataan muun muassa farsiksi, suahiliksi, amharaksi ja tigrinjaksi.

Santa Claran toimintatapa on herättänyt kiinnostusta eri puolilla maailmaa.

– Santa Claran mallia, jos näin voi sanoa, seurataan muun muassa Argentiinassa ja Pietarissa Venäjällä. Toivon, että tulevaisuudessa Santa Claran vaikutus laajenee entisestään.

Myös Ruotsin kuningaspari on tutustunut seurakunnan jumalanpalvelukseen. Tilaisuudessa lauloi noin 20 entistä huumeidenkäyttäjää ja entisiä saatananpalvojia. Laulu oli rokahtavaa, voimakasta ja käheääänistä.

– En aluksi tohtinut katsoa kuningasparia kohti. Sitten eräs laulajista käytti henkilökohtaisen puheenvuoron: ”Me emme kumarra maallista kuningasta vaan Taivaan kuningasta.” Katsoin alaspäin, peitin kasvoni kädelläni ja tuuskahdin mielessäni: ”Voi, ei juuri nyt”. Sitten kuoro aloitti tutun laulun Päättänyt olen seurata Herraa. Rohkaisin mieleni ja katsoin kuningasparia. He taputtivat käsiään ja lauloivat koko sydämestään. Myöhemmin kuulin heidän sanoneen, että harvoin kuulee niin hyvää kuoroa kuin Santa Clarassa.

Väitöskirja helluntaiherätyksestä

Carl-Erik Sahlberg syntyi Hammerdalissa 22. lokakuuta vuonna 1945.

– Muistan kuinka 12-vuotiaana tulin koulusta kotiin, polvistuin ja rukoilin Jumalaa. Kun olin 15-vuotias, luin ahkerasti Raamattua ja tunnustin julkisesti uskoni. Sahlberg on kirkkohistorian dosentti. Hän suoritti tohtorin tutkinnon Upsalan yliopistossa vuonna 1977. Väitöstutkimus käsittelee helluntailiikettä ja sen julkaisemaa Dagen-lehteä vuosina 1907–1963.

Sahlberg oli yksi viidestä kandidaatista Ruotsin kirkon arkkipiispanvaaleissa vuonna 2006. Tammikuussa 2009 hänelle myönnettiin kuninkaallinen mitali ansioitumisesta kirkon sosiaalityössä.

Neljä vuotta sitten Carl-Erik muutti puolisonsa kanssa uudelleen Tansaniaan. He toimivat teologian opettajina ja auttavat tansanialaislapsia, joiden vanhemmat ovat menehtyneet aidsiin.

– Seuraamme orpokodinjohtaja George Müllerin periaatetta. Uskomme, että Jumala täyttää kaikki tarpeemme. Meillä ei ole orpokoti-instituutiota, vaan sijoitamme orvot perheisiin. Meillä on nyt noin kolmekymmentä perhettä, ja lapsia on yhteensä noin 170.

Yhteisiä kasvutekijöitä

Teologina ja lähetysihmisenä Sahlberg on perehtynyt lähetyshistoriaan ja seurakuntakasvuun.

– Lähetyshistoriassa on viisi laajenemiskautta. Kiinnostuin siitä, onko näillä laajenemiskausilla jotain yhteistä. Onko lähetyshistoriassa havaittavissa ajattomia hengellisiä lainalaisuuksia? Jos sellaisia on, meidän tulisi ottaa ne huomioon.

Eräänä aurinkoisena iltapäivänä 1980-luvulla Tansaniassa Sahlberg teki läpimurron: hän löysi yhdeksän asiaa, jotka liittyvät seurakuntakasvuun.

– Olin onnellinen. Tätä euforista tilaa kesti noin puoli tuntia. Sitten menin seminaarin kirjastoon. Selailin yhdysvaltalaisen Yalen yliopiston professorin Kenneth S. Latouretten  kirkkohistoriallisia teoksia. Luin Latouretten tunnetuimman kirjan tiivistelmän. Huomioni kiinnittyi riviin, jossa luki: ”Seuraavat yhdeksän tekijää ovat olleet hyvin merkittäviä, kun kirkko on kasvanut kahden tuhannen vuoden aikana.”

– Professori oli löytänyt yhdistävät tekijät jo paljon ennen minua! Ei mitään uutta auringon alla.

Sahlberg kuitenkin esitteli tutkimuksensa tulokset luterilaisille kollegoilleen vuonna 1988. Hän kirjoitti synodialikirjoituksen, josta on otettu jo seitsemän painosta. Viimeinen painos on nimeltään Den växande kyrkan, Kasvava kirkko.

– Kirja suosio perustuu siihen, että se tuli suureen tarpeeseen. Vuoden 2000 jälkeen 100 000 ruotsalaista on eronnut kirkosta. Melkein kaikki ruotsalaiset vapaakirkot ovat menettäneet jäseniään vuoden 1975 jälkeen. Kirja sisältää menetelmiä ja ehdotuksia, joilla seurakunta saadaan kasvuun, ja se perustuu omiin kokemuksiini.

Sahlbergin johtaman maallikkotiimin toiminta osoittaa, että yhdeksän osatekijää toimivat. Seurakunta tavoittaa ihmisiä, kirkko täyttyy, rukous ja työ tuottavat hedelmää.

Mitä nämä yhdeksän kasvutekijää sitten ovat? Kasvava seurakunta on kaikille avoin ja auttaa hädänalaisia. Siellä vallitsee rakkaudellinen yhteys ja keskipisteenä on Jeesus. Kasvava seurakunta elää pyhitettyä elämää, on valmis kärsimään, rukoilee, antaa vastuuta maallikoille ja on avoin Pyhälle Hengelle.

Kuka

Carl-Erik Sahlberg

» 71-vuotias teologian tohtori, dosentti, lähetystyöntekijä ja kirjailija
» luterilaisen Santa Clara -seurakunnan pastori vuosina 1989–2012
» naimisissa, neljän lapsen isä
» asuu talvet Tansaniassa ja kesät Ruotsissa



Eero Ketola