Rauhaa epävarmuuden keskellä

Ibrahimin elämässä on uskoontulon jälkeen korkeammat riskit kuin koskaan, mutta hän sanoo olevansa onnellisempi kuin milloinkaan.
Ibrahimin elämässä on uskoontulon jälkeen korkeammat riskit kuin koskaan, mutta hän sanoo olevansa onnellisempi kuin milloinkaan.
Mies tervehtii ujon kohteli­aasti. Emme puhu käytän­nössä sanaa­kaan yhteistä kieltä, mutta arabi­ankielisen tulkin kautta Ibrahim avaa ikkunan todellisuuteensa.

 

Korkeasti koulutettu muslimi­mies on paennut kotimaastaan löytääkseen turvallisen paikan elää, mutta onkin löytänyt kyl­mästä pohjoisesta sisäisen rau­han. Samalla ulkoinen turva on yhä vaakalaudalla.

 

Ibrahim edustaa niitä satoja Suomeen tulleita ja sydämessään kristityksi kääntyneitä muslime­ja, joiden uusi usko jää mystee­riksi viranomaisille. Siksi monel­ta jää saamatta myös turvapaikka, vaikka islamilainen suku ja yhtei­sö on jo hylännyt heidät ja julistaa heille kuolemaa.

 

Ibrahim elää juuri tällaisessa tilanteessa. Tieto kääntymisestä on levinnyt. Suku puhkuu mur­haa, mutta miehen turvapaikka­prosessi on kesken ja lupa jäädä Suomeen avoinna. Siksi Ibrahim ei esiinny tässä jutussa omalla ni­mellään eikä kasvoillaan.

 

 

Väärä mielikuva

Syksyllä 2015 Suomeen alkoi vir­rata paljon miehiä Lähi-idäs­tä. Tuon massan mukana kulki myös Ibrahim, joka päätti paeta, kun häntä uhattiin työnsä takia.

 

Rankka vaellus idästä läpi Eu­roopan Suomeen kesti lähes kuu­kauden. Sen uhkarohkein osuus oli kuuden tunnin merimat­ka Turkista Kreikkaan matalalla muoviveneellä.

 

– Se oli todella rasittava mat­ka. Veneessä oli noin 55 ihmistä ja aallot olivat kovat.

 

Kun väsyneet ja märät matkus­tajat rantautuivat, Ibrahim pani merkille, miten iäkäs nainen ja­koi rannalla kuivaa vaatetta. Nai­sen paidassa oli suuri risti.

 

– Minulla on ollut väärä kuva länsimaista, että siellä on väärä­uskoisia ihmisiä, jotka tekevät kaikkea väärää. Tämä oli ensim­mäinen asia, joka mursi tuota aja­tusta, mies myöntää.

 

– Ajattelin, että islamilaiset ra­dikaalit karkottivat meidät, ja nyt meidät ottavat vastaan kristityt, jotka ovat vääräuskoisia.

 

Toinen yllätys koitti Ruotsissa. Turvapaikanhakijat majoitettiin kristilliseen seurakuntaan, ja ihmi­set ottivat heidät iloisina vastaan.

 

– Vanha ajatukseni oli, että kris­titty ei saa edes tulla moskeijaan, koska hän on epäpuhdas. Nyt kris­tityt avasivat seurakuntansa meil­le, vaikka olimme eriuskoisia.

 

 

Hyvä ja rakastava Jumala?

Ibrahim oli ollut jo pitkään tur­hautunut islamiin. Hän kummek­sui sen sisäistä sotimista ja johta­jien vakuuttelua, ettei Isis edus­ta islamia. Ibrahim tiesi, ettei se ole totta.

 

– Kukaan ei uskalla väittää, että väkivalta on Koraanista lähtöisin. He yrittävät luoda hienon ulko­kuoren, mutta sisällä on myrkkyä.

 

Vaikka Ibrahimin ajattelu lä­heni ateismia, hän mietti Juma­lan olemassaoloa. Kysymystensä kanssa mies päätyi Suomeen.

 

Kun eri kristilliset seurakunnat kutsuivat turvapaikanhakijoita ti­loihinsa pelaamaan, viettämään aikaa ja keskustelemaan, Ibrahim lähti sinne mielellään. Hän halusi tietää lisää kristityistä – mutta ei suinkaan kääntyäkseen, vaan pal­jastaakseen kristittyjen todelliset, ehkä riitaisatkin, kasvot.

 

Muslimien jumala testaa jatku­vasti ihmisen tekoja, joten seura­kuntien puhe Jumalan rakkau­desta ei mennyt läpi. Ajatus pel­kästään hyvästä Jumalasta ja Jeesuksen jumaluudesta oli Ibra­himille outo.

 

– Kun puhuttiin, että Jumala on pelastanut sinut, ajattelin, että se on outoa: Jeesus otti paikkani ja kuoli puolestani? Mietin, mistä hän pelastaa.

 

 

Elämää tiedon sijaan

Aluksi Ibrahim etsi Jumalaa tie­don tasolla. Hän esitti vaikeita ky­symyksiä muutamalle arabiaa pu­huvalle helluntaiuskovalle.

 

– Eräs heistä totesi, että oma­tunto on Jumalan sormenjälki ih­misessä, olkoonpa hän kuka ta­hansa. Tämä aiheutti räjähdyksen minussa. Tajusin heti, että tämä on järkevä ajatus.

 

Ajan mittaan Ibrahim sisäisti, että Jumala etsii syntistä ihmis­tä yhteyteensä Jeesuksen kautta. Hän huomasi myös, ettei onnis­tunut jäljittämään kristittyjen ”to­dellisia kasvoja”, sillä seurakun­tien eroista huolimatta niillä näyt­ti olevan yhteinen ydin.

 

– Sama Henki kaikkialla kiinnit­ti huomioni. Se oli tärkeä asia.

 

Eräässä helluntaiseurakunnan tilaisuudessa Ibrahim rukoili Jeesusta sydämeensä. Pian tämän jälkeen Jeesus kutsui häntä unes­sa, ja silloin sana muuttui lihaksi.

 

– Kun otin Jeesuksen vastaan sydä­meeni, huo­masin, että elämä on eri asia kuin tieto. Elävä sana muut­taa sydäntä.

 

Pari kuukautta uskoontulonsa jälkeen Ibrahim kävi arabiankie­lisen Al Massira -kurssin, jonka nimi tarkoittaa ”matkalla”.

 

– Kurssi on matka tutustua Jeesukseen kirjoitusten mukaan. Se ei puolusta Raamattua, eikä siinä verrata kristinuskoa mui­hin uskontoihin. Siinä kerrotaan lyhyesti ja yksinkertaisesti, mitä Raamatussa on.

 

Arabikulttuurille kotoisaan ta­paan kurssilla katsotaan video-opetus, syödään ja keskustellaan. Pienryhmä kokoontuu 13 kertaa oppimaan Raamatun Jumalas­ta. Kurssia pidetään eri maissa, ja sitä on käännetty useille kielille. Myös Ibrahim on vetänyt Al Mas­siraa sekä kristityksi kääntyneille että muslimeille.

 

– Muslimit tykkäsivät kurssis­ta ja siinä oli yllätyksiä heille. Se tarjosi uuden ajattelutavan.

 

 

Liian yleisiä kysymyksiä

Turvapaikkaa Suomessa ja muu­alla Euroopassa odottavilla on paljon sisäisiä paineita. Mieltä kalvaa sekä oma että kotimaa­han jääneen perheen tulevaisuus. Ajatuksiin puskevat huolet, epä­tietoisuus ja helposti myös toivot­tomuus, jopa itsemurha-aikeet.

 

Nämä tunnot ihmiset vievät myös Migrin turvapaikkapuhut­teluihin, joiden päämäärä on selvittää, onko turvapaikan myöntä­miselle perusteet.

 

Ibrahimin mukaan haastatte­lutilanteessa on vaikea avata hen­gellisiä kokemuksia.

 

– Uusi uskova ei aina pysty se­littämään uskoontuloaan ja kris­tinuskon keskeisiä asioita, koska ne ovat uusia hänellekin. Mutta se ei tarkoita, ettei hän olisi uskossa.

 

Myös islamin kirjoittamaton­ta kulttuuria on vaikea selittää. Ei ole helppo todeta, että enää yksi sukulainen pitää yhteyttä ja hän­kin joutuu tekemään sen salaa.

 

– Minulle soittaminenkin on su­kulaisten silmissä suuri rikos siellä. Minä en osaa selittää tätä Migrille, mies parkaisee.

 

Viranomaisten viime aikoina tiukentunut ote turvapaikkojen myöntämiseen on Ibrahimin mie­lestä ymmärrettävä.

 

– Maahanmuuttovirasto on oi­keassa siinä, että eivät kaikki, jot­ka ovat sanoneet olevansa uskos­sa, oikeasti ole.

 

Ongelma aidosti kääntyneiden osalta ovat Ibrahimin mukaan väärät kysymykset. Viranomaiset eivät selvästikään pääse käsiksi ih­misen sisäiseen uskonkokemuk­seen, joka muuttaa sisäisen maa­ilman täysin.

 

Ibrahim toivookin, että Migri käyttäisi haastatteluissa apunaan seurakuntien asiantuntijoita, jot­ka ovat sisällä hengellisissä asiois­sa. Migrin on mahdotonta päättää, onko henkilö uskossa vai ei, koska se ei pysty näkemään ihmisten sy­dämeen.

 

– Minulta kysyttiin muun mu­assa, miksi olen helluntailainen enkä jossakin muussa seurakun­nassa. Lisäksi kysyttiin, mitä tie­dän Jeesuksen syntymästä ja ris­tiinnaulitsemisesta sekä Jumalan kolminaisuudesta.

 

– Voisin väittää, että nämä kaik­ki ovat kysymyksiä, joihin kuka ta­hansa voi vastata, eikä niiden pe­rusteella pysty tunnistamaan, onko joku uskossa.

 

 

Kunnia ohittaa sukusiteet

Yksi hyvä aitoa kääntymistä kar­toittava kysymys on esimerkiksi se, mitä henkilölle tapahtuu, jos hän palaa kotimaahansa. Ibrahim sa­noo, että suomalaisia uskovia tar­vittaisiin avaamaan juuri tätä näkö­kulmaa, jota Migri ei nyt huomioi.

 

Median mukaan tällä hetkellä seurakuntien asiantuntijoita ei juu­ri kuulla turvapaikkapuhutteluissa. Lisäksi niiden tulkkauksessa on il­mennyt ongelmia. Muun muassa näistä syistä eduskuntatalon edes­sä pidettiin 28. huhtikuuta mielenilmaus kristittyjen turvapaikanhaki­joiden puolesta.

 

Ibrahimin uskoontulo on nosta­nut hänen ulkoiset uhkansa hälyt­tävälle tasolle. Suomessa uhka on toistaiseksi rajoittunut vastaanot­tokeskusten radikaalimuslimien kiroaviin sanoihin. Kotimaahan paluu tarkoittaisi kuolemaa. Lä­hisukulaiset ovat tehneet tämän selväksi. Suomalaiselle, joka on tot­tunut peilaamaan, mikä on oikein ja väärin, ajatus on järjetön. Lähi-idässä sen sijaan islam sekä häpeän ja kunnian kysymykset ajavat su­kusiteiden ohi.

 

– Tämä on esillä joka puolella julkisesti. Jopa oma perhe on val­mis tappamaan, jos olet kääntynyt. Vaikka he eivät olisi niin uskonnol­lisiakaan, he luulevat, että juma­la rankaisee heitä, jos heidän lap­sensa on kääntynyt kristityksi. Asia tuottaa heille myös pettymystä ja häpeää, Ibrahim avaa.

 

– Islamin laki on eri asia kuin po­liittiset lait. Islam on todella tark­ka tässä. Se, joka on kääntynyt isla­mista, tulee tappaa.

 

Vaikka sanat osuvat Ibrahimiin itseensä, miehestä ei välity pääl­limmäisenä ahdistus ja pelko vaan ilo ja rauha, jotka Jeesus on tuonut pysyvästi hänen sydämeensä. Ibra­him myös suree lopulta enemmän läheisiään kuin itseään.

 

– Pelkään, että heidän vihansa syö heitä.

 

Ajatus kuulostaisi liiankin jalolta, elleivät miehen hartiat nytkähtäi­si ja ääni särkyisi juuri tässä kohtaa.

 

 

Ruut Ahonen




51���52/2019

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja