Korkeasti koulutettu muslimimies on paennut kotimaastaan löytääkseen turvallisen paikan elää, mutta onkin löytänyt kylmästä pohjoisesta sisäisen rauhan. Samalla ulkoinen turva on yhä vaakalaudalla.
Ibrahim edustaa niitä satoja Suomeen tulleita ja sydämessään kristityksi kääntyneitä muslimeja, joiden uusi usko jää mysteeriksi viranomaisille. Siksi monelta jää saamatta myös turvapaikka, vaikka islamilainen suku ja yhteisö on jo hylännyt heidät ja julistaa heille kuolemaa.
Ibrahim elää juuri tällaisessa tilanteessa. Tieto kääntymisestä on levinnyt. Suku puhkuu murhaa, mutta miehen turvapaikkaprosessi on kesken ja lupa jäädä Suomeen avoinna. Siksi Ibrahim ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään eikä kasvoillaan.
Syksyllä 2015 Suomeen alkoi virrata paljon miehiä Lähi-idästä. Tuon massan mukana kulki myös Ibrahim, joka päätti paeta, kun häntä uhattiin työnsä takia.
Rankka vaellus idästä läpi Euroopan Suomeen kesti lähes kuukauden. Sen uhkarohkein osuus oli kuuden tunnin merimatka Turkista Kreikkaan matalalla muoviveneellä.
– Se oli todella rasittava matka. Veneessä oli noin 55 ihmistä ja aallot olivat kovat.
Kun väsyneet ja märät matkustajat rantautuivat, Ibrahim pani merkille, miten iäkäs nainen jakoi rannalla kuivaa vaatetta. Naisen paidassa oli suuri risti.
– Minulla on ollut väärä kuva länsimaista, että siellä on vääräuskoisia ihmisiä, jotka tekevät kaikkea väärää. Tämä oli ensimmäinen asia, joka mursi tuota ajatusta, mies myöntää.
– Ajattelin, että islamilaiset radikaalit karkottivat meidät, ja nyt meidät ottavat vastaan kristityt, jotka ovat vääräuskoisia.
Toinen yllätys koitti Ruotsissa. Turvapaikanhakijat majoitettiin kristilliseen seurakuntaan, ja ihmiset ottivat heidät iloisina vastaan.
– Vanha ajatukseni oli, että kristitty ei saa edes tulla moskeijaan, koska hän on epäpuhdas. Nyt kristityt avasivat seurakuntansa meille, vaikka olimme eriuskoisia.
Ibrahim oli ollut jo pitkään turhautunut islamiin. Hän kummeksui sen sisäistä sotimista ja johtajien vakuuttelua, ettei Isis edusta islamia. Ibrahim tiesi, ettei se ole totta.
– Kukaan ei uskalla väittää, että väkivalta on Koraanista lähtöisin. He yrittävät luoda hienon ulkokuoren, mutta sisällä on myrkkyä.
Vaikka Ibrahimin ajattelu läheni ateismia, hän mietti Jumalan olemassaoloa. Kysymystensä kanssa mies päätyi Suomeen.
Kun eri kristilliset seurakunnat kutsuivat turvapaikanhakijoita tiloihinsa pelaamaan, viettämään aikaa ja keskustelemaan, Ibrahim lähti sinne mielellään. Hän halusi tietää lisää kristityistä – mutta ei suinkaan kääntyäkseen, vaan paljastaakseen kristittyjen todelliset, ehkä riitaisatkin, kasvot.
Muslimien jumala testaa jatkuvasti ihmisen tekoja, joten seurakuntien puhe Jumalan rakkaudesta ei mennyt läpi. Ajatus pelkästään hyvästä Jumalasta ja Jeesuksen jumaluudesta oli Ibrahimille outo.
– Kun puhuttiin, että Jumala on pelastanut sinut, ajattelin, että se on outoa: Jeesus otti paikkani ja kuoli puolestani? Mietin, mistä hän pelastaa.
Aluksi Ibrahim etsi Jumalaa tiedon tasolla. Hän esitti vaikeita kysymyksiä muutamalle arabiaa puhuvalle helluntaiuskovalle.
– Eräs heistä totesi, että omatunto on Jumalan sormenjälki ihmisessä, olkoonpa hän kuka tahansa. Tämä aiheutti räjähdyksen minussa. Tajusin heti, että tämä on järkevä ajatus.
Ajan mittaan Ibrahim sisäisti, että Jumala etsii syntistä ihmistä yhteyteensä Jeesuksen kautta. Hän huomasi myös, ettei onnistunut jäljittämään kristittyjen ”todellisia kasvoja”, sillä seurakuntien eroista huolimatta niillä näytti olevan yhteinen ydin.
– Sama Henki kaikkialla kiinnitti huomioni. Se oli tärkeä asia.
Eräässä helluntaiseurakunnan tilaisuudessa Ibrahim rukoili Jeesusta sydämeensä. Pian tämän jälkeen Jeesus kutsui häntä unessa, ja silloin sana muuttui lihaksi.
– Kun otin Jeesuksen vastaan sydämeeni, huomasin, että elämä on eri asia kuin tieto. Elävä sana muuttaa sydäntä.
Pari kuukautta uskoontulonsa jälkeen Ibrahim kävi arabiankielisen Al Massira -kurssin, jonka nimi tarkoittaa ”matkalla”.
– Kurssi on matka tutustua Jeesukseen kirjoitusten mukaan. Se ei puolusta Raamattua, eikä siinä verrata kristinuskoa muihin uskontoihin. Siinä kerrotaan lyhyesti ja yksinkertaisesti, mitä Raamatussa on.
Arabikulttuurille kotoisaan tapaan kurssilla katsotaan video-opetus, syödään ja keskustellaan. Pienryhmä kokoontuu 13 kertaa oppimaan Raamatun Jumalasta. Kurssia pidetään eri maissa, ja sitä on käännetty useille kielille. Myös Ibrahim on vetänyt Al Massiraa sekä kristityksi kääntyneille että muslimeille.
– Muslimit tykkäsivät kurssista ja siinä oli yllätyksiä heille. Se tarjosi uuden ajattelutavan.
Turvapaikkaa Suomessa ja muualla Euroopassa odottavilla on paljon sisäisiä paineita. Mieltä kalvaa sekä oma että kotimaahan jääneen perheen tulevaisuus. Ajatuksiin puskevat huolet, epätietoisuus ja helposti myös toivottomuus, jopa itsemurha-aikeet.
Nämä tunnot ihmiset vievät myös Migrin turvapaikkapuhutteluihin, joiden päämäärä on selvittää, onko turvapaikan myöntämiselle perusteet.
Ibrahimin mukaan haastattelutilanteessa on vaikea avata hengellisiä kokemuksia.
– Uusi uskova ei aina pysty selittämään uskoontuloaan ja kristinuskon keskeisiä asioita, koska ne ovat uusia hänellekin. Mutta se ei tarkoita, ettei hän olisi uskossa.
Myös islamin kirjoittamatonta kulttuuria on vaikea selittää. Ei ole helppo todeta, että enää yksi sukulainen pitää yhteyttä ja hänkin joutuu tekemään sen salaa.
– Minulle soittaminenkin on sukulaisten silmissä suuri rikos siellä. Minä en osaa selittää tätä Migrille, mies parkaisee.
Viranomaisten viime aikoina tiukentunut ote turvapaikkojen myöntämiseen on Ibrahimin mielestä ymmärrettävä.
– Maahanmuuttovirasto on oikeassa siinä, että eivät kaikki, jotka ovat sanoneet olevansa uskossa, oikeasti ole.
Ongelma aidosti kääntyneiden osalta ovat Ibrahimin mukaan väärät kysymykset. Viranomaiset eivät selvästikään pääse käsiksi ihmisen sisäiseen uskonkokemukseen, joka muuttaa sisäisen maailman täysin.
Ibrahim toivookin, että Migri käyttäisi haastatteluissa apunaan seurakuntien asiantuntijoita, jotka ovat sisällä hengellisissä asioissa. Migrin on mahdotonta päättää, onko henkilö uskossa vai ei, koska se ei pysty näkemään ihmisten sydämeen.
– Minulta kysyttiin muun muassa, miksi olen helluntailainen enkä jossakin muussa seurakunnassa. Lisäksi kysyttiin, mitä tiedän Jeesuksen syntymästä ja ristiinnaulitsemisesta sekä Jumalan kolminaisuudesta.
– Voisin väittää, että nämä kaikki ovat kysymyksiä, joihin kuka tahansa voi vastata, eikä niiden perusteella pysty tunnistamaan, onko joku uskossa.
Yksi hyvä aitoa kääntymistä kartoittava kysymys on esimerkiksi se, mitä henkilölle tapahtuu, jos hän palaa kotimaahansa. Ibrahim sanoo, että suomalaisia uskovia tarvittaisiin avaamaan juuri tätä näkökulmaa, jota Migri ei nyt huomioi.
Median mukaan tällä hetkellä seurakuntien asiantuntijoita ei juuri kuulla turvapaikkapuhutteluissa. Lisäksi niiden tulkkauksessa on ilmennyt ongelmia. Muun muassa näistä syistä eduskuntatalon edessä pidettiin 28. huhtikuuta mielenilmaus kristittyjen turvapaikanhakijoiden puolesta.
Ibrahimin uskoontulo on nostanut hänen ulkoiset uhkansa hälyttävälle tasolle. Suomessa uhka on toistaiseksi rajoittunut vastaanottokeskusten radikaalimuslimien kiroaviin sanoihin. Kotimaahan paluu tarkoittaisi kuolemaa. Lähisukulaiset ovat tehneet tämän selväksi. Suomalaiselle, joka on tottunut peilaamaan, mikä on oikein ja väärin, ajatus on järjetön. Lähi-idässä sen sijaan islam sekä häpeän ja kunnian kysymykset ajavat sukusiteiden ohi.
– Tämä on esillä joka puolella julkisesti. Jopa oma perhe on valmis tappamaan, jos olet kääntynyt. Vaikka he eivät olisi niin uskonnollisiakaan, he luulevat, että jumala rankaisee heitä, jos heidän lapsensa on kääntynyt kristityksi. Asia tuottaa heille myös pettymystä ja häpeää, Ibrahim avaa.
– Islamin laki on eri asia kuin poliittiset lait. Islam on todella tarkka tässä. Se, joka on kääntynyt islamista, tulee tappaa.
Vaikka sanat osuvat Ibrahimiin itseensä, miehestä ei välity päällimmäisenä ahdistus ja pelko vaan ilo ja rauha, jotka Jeesus on tuonut pysyvästi hänen sydämeensä. Ibrahim myös suree lopulta enemmän läheisiään kuin itseään.
– Pelkään, että heidän vihansa syö heitä.
Ajatus kuulostaisi liiankin jalolta, elleivät miehen hartiat nytkähtäisi ja ääni särkyisi juuri tässä kohtaa.
Ruut Ahonen