Rangerit toiveikkaina haasteiden edessä

Harrastekerho Royal Rangereilla oli vielä kymmenisen vuotta sitten kymmeniä paikalliskerhoja eli tukikohtia seurakunnissa eri puolilla maata. Viime vuosina paikallistasolla on koettu hiipumista, ja aktiivisia tukikohtia on nyt noin 15 ja rangereita valtakunnallisesti noin 500.

– Hiljentyminen näkyy muun muassa osallistumisessa kansainvälisille leireille, valtakunnallinen koordinaattori Milka Myllynen sanoo.

– Norjan leirillä muutama vuosi sitten suomalaisia oli kolme bussillista, ja Ranskassa kaksi. Nyt elokuussa Puolan Eurocampille saatiin meiltä yksi bussillinen leiriläisiä.

Kansainvälisyys valttikorttina

Yksi Royal Rangereiden tärkeitä osa-alueita on kansainvälisyys, mikä merkitsee erityisesti teiniikäisille rangereille paljon.

– Leiri oli osallistujille rikas kokemus. Kansainvälinen työ kattaa koko maailman. Rangereita on Euroopan lisäksi muun muassa Aasiassa, Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa, Milka Myllynen luettelee.

– Leirit ovat parhaimmillaan upeaa kulttuurien kohtaamista. Itsellenikin kansainvälisyys on ollut valttikortti, kun olen esimerkiksi pyrkinyt työelämään.

Myllynen, 26, aloitti Royal Rangereiden kansallisena koordinaattorina syksyllä. Hän on tullut mukaan kerhoon aikanaan kuusivuotiaana, kun tukikohta aloitettiin Tampereella.

Lapset Jeesuksen luokse

Rangerityössä suurin merkitys on paikallistasolla tehtävällä työllä. Kuten monet muut seurakuntien työmuodot, myös Royal Rangers on riippuvainen ohjaajien aktiivisuudesta ja jaksamisesta.

– Päätyömme on tuoda lapsia Jeesuksen luokse ja pitää heidät siinä, Kirkkonummen tukikohdan päällikkö Erkki Ropponen kuvailee.

Ropponen on tehnyt rangerityötä vuosituhannen vaihteesta alkaen. Kirkkonummen oma tukikohta perustettiin vuonna 2003 kirkkonummelaisten oltua tätä ennen osa Espoon tukikohtaa. Ropponen on vetänyt paikallistyötä yhdessä Sari Huotarin kanssa. Mukana on ollut myös muita aikuisia vaihtelevan pituisissa jaksoissa.

Ropposen mukaan tukikohtien määrä ei kerro kaikkea Rangers-työn kokonaisuudesta Suomessa. Työlle on saavutettu määrätynlainen jatkuvuus.

– Niillä paikkakunnilla, joissa Rangerit tällä hetkellä toimii, kerholla on hyvä jalansija seurakunnassa ja sen toiminoissa.

Suurimpana toiveena Ropposella olisi saada valtakunnallinen toiminta koulutuksineen ja leireineen vielä parempaan iskuun.

– Meillä ei tällä hetkellä ole palkattua työntekijää Suomessa.

Elämän taitekohdassa

Milka Myllysen mukaan hedelmällisin rangeri-ikäluokka on 3–5 -luokkalaiset.

– Tämä ryhmä on pedagogisesti helpoin. He osaavat tehdä itse asioita ja heidät on lisäksi helppo saada innostumaan. Rangereiden nuorin ikäluokka on eka- ja tokaluokkalaiset.

Rangeriharrastus muuttuu iän myötä. Vanhemmille rangereille tarjotaan enemmän haastetta ja aivotyöskentelyä.

Teini-ikäiset ovat elämän taitekohdassa. Moni myös putoaa tällöin Rangereista pois.

– Pystymme nyt jo pitämään paremmin kiinni vanhemmista rangereista, Milka Myllynen uskoo. Royal Rangers on tulevaisuudessa tarkoitus sitouttaa yhä vahvemmin seurakuntaan. Uusiin suunnitelmiin kuuluu muun muassa näky toiminnallisista soluista nuorille.

Kun jotain jää pois

Royal Rangers on iso kokonaisuus etenkin Saksassa, jossa rangereita on 18 000 ja tukikohtiakin satoja. Toiminta myös kasvaa.

– Suomea ja Saksaa ei välttämättä kannata verrata toisiinsa. Saksassa rangerityö on yleensä hyvin integroitunut seurakuntien työhön ja suuri osa johtajista on palkattuja nuorisopastoreita.

– Rangerityön menestys on verrannollista siihen, miten seurakunnilla menee. Jos seurakunnan työ hiipuu, lapsi- ja nuorisotyö hiipuu mukana.

Myllynen ymmärtää hyvin syitä tukikohtien hiipumiseen. Paikallistasolla toimintaa pyörittää usein pieni joukko lapsityön urheita voimahahmoja.

– Vuosien saatossa puurtamiseen vain väsyy. Saman pyörittämien tuntuu raskaalta.

Lapsen ajasta kilpailee myös koko ajan uusia harrastuksia. Joskus on jätettävä jotain pois. Suomen Royal Rangereiden tavoitteena on, että yhä harvemmin poistuva harrastus olisi rangerit.


Anssi Tiittanen