Pyhäkoulu aseena ihmisarvon puolesta

Syvä osattomuus ja valtaväestön ulkopuolella olo tekevät näköalattomia itäisen Euroopan romaneista – myös uskovista.

– Teillä on helppoa. Te tiedätte, mitä teette kymmenen vuoden kuluttua. Meillä romaneilla ei ole tätä mahdollisuutta. Meillä ei ole toivoa – ja kun ei ole toivoa, ei ole tulevaisuutta, avaa bulgarialainen romaninuori Sasho heimonsa tuntoja valtaväestölle.

Sasho tietää, mistä puhuu. Hänkin lankesi huumeisiin vaikka oli jo uskossa.

Itä-Euroopan romaniyhteisöissä näkee selvästi, miten vaikea aikuisen on muuttaa tottumuksiaan. Siksi muutoksen täytyy alkaa lapsista. Työvälineeksi tähän on löydetty pyhäkoulu.

Apuna kuvat ja kertomukset

Kirsi ja Veikko Hekkala ovat pari viime vuotta kiertäneet Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Bulgariassa ja vastikään myös Unkarissa opettamassa pyhä- ja esikoulun opettajia.

– Tavoitteena on, että lapsi saisi kuulla evankeliumin, löytää ihmisarvonsa ja samalla saada koulu- ja elämävalmiuksia, Hekkalat toteavat.

Pyhäkoulujen pitäminen vaatii suunnitelmallisuutta ja opetustaitoja, sillä opettajat itsekin ovat usein vähän koulua käyneitä romaneja. Tästä syystä koulutukseen kohdistuu valtavia haasteita ja odotuksia.

– Kaiken täytyy olla yksinkertaista, aivan kuin pyhäkoulussa. Opetus tapahtuu kuvien ja kertomusten avulla. Yhdessä harjoitellaan kertomuksien esittämistä ja valmistetaan opetusmateriaalia. Kaikki alkaa siitä, että opettaja käsittää itse olevansa arvokas ja kykenevä.

Kun opettaja ymmärtää oman arvonsa, alkaa oppimisen polku. Opettajat tulevat koulutuksiin kuin kirkkoon: hiljaa ja arastellen. Vähitellen kasvoihin leviää hymy ja väki innostuu oppimisesta. Samalla tutustutaan toisiin sekä voimaannutaan ja vahvistetaan työtoveruutta.

Mukana lapsia ja aikuisia

Koulutukset kestävät yleensä 1–3 päivää. Tavallisesti Hekkalat vetävät niitä viikonloppuisin. Lopuksi opettajat saavat materiaalipaketit, jotka sisältävät kuvia ja kertomuksia useiksi kuukausiksi.

– Heitä neuvotaan tarkkaan materiaalin käytössä. Näin epävarminkin opettaja pääsee varmasti alkuun, Kirsi Hekkala toteaa.

Pyhäkouluvalmennuksiin on osallistunut myös pastoreita ja kirkkokuntien johtajia.

– Bulgariassa eräs johtava pastori innostui, että tällaista koulutusta tarvitsevat myös kouluja käymättömät, lukutaidottomat pastorit. Samoja oppitunteja on alettukin opettaa niin lapsille kuin aikuisille, Hekkalat kertovat.

Ukrainassa eräs naisosallistuja saapui koulutukseen epäillen, sillä hän luuli tulevansa kuuntelemaan saarnoja. Seminaari yllätti hänet, eikä hän malttanut olla pois yhtenäkään päivänä.

Lapsityön tilanne vaihteleva

Eri maissa lapsityön tilanne vaihtelee. Valko-Venäjällä on pitkään ollut pyhäkouluja, ja Ukrainan Karpaateilla on lisäksi jo kolmen vuoden ajan pidetty esikouluja. Sen sijaan Bulgariassa ja Unkarissa asiaan ollaan vasta heräämässä.

– Bulgariassa seurakunnat ovat tähän asti vain tarjonneet lapsille ruokaa, eikä hengellistä puolta ole nähty tärkeäksi. Koulutusten ohessa joudumme jatkuvasti puhumaan pastoreille lasten evankelioimisen puolesta, Hekkalat paljastavat.

Heidän mukaansa Unkarissakin pyhäkoulut ovat olleet pitkään retuperällä. Lokakuussa Pohjois-Unkarin Verpeletissä pidettiin seminaari, joka johti Unkarin Romanimission kartoittamaan lapsityön tarvetta romaniseurakunnissa. Tavoitteena on suunnitelmallisesti aloittaa lapsityökoulutus koko Unkarissa.

– Kuulimme myös, kuinka eräs sisar oli mennyt kylänsä koululle ja pyytänyt, että hän voisi aloittaa pyhäkoulun. Nyt siellä käy 30 lasta. Monen mielestä tämä romaninainen ei olisi kyennyt mihinkään, mutta Jumalan tuli syttyi hänen sydämeensä, hän oli saanut koulutusta ja opetusmateriaalia käteensä, Hekkalat iloitsevat.


Kirsi Hekkala, Ruut Ahonen