Positiivisia kokemuksia ravintolakirkoista

Helsingin Vineyard-seurakun­ta on viime tal­vesta alkaen kokoontunut sunnuntaisin Annankadulla si­jaitsevassa Club Holvissa.

Moni pohtii, voiko seurakun­ta kokoontua uskottavasti yöker­hossa.

– Tavoitteenamme on tavoit­taa lähialueen ihmisiä. Seurakun­ta tulee näkyville sellaisenaan, emme ole piilossa, pastori Ari Puonti sanoo.

Kadulle näkyy klubin ikku­noista sunnuntaisin neljän ai­kaan seurakunta, joka kahvitte­lee, kuuntelee sananjulistusta ja ylistää.

– Emme etsineet varsinaises­ti yökerhoa vaan kahvilamaista tilaa, joka kommunikoi kirkko­rakennusta paremmin sitä, mitä seurakuntana haluamme olla, Puonti perustelee seurakunnan uutta kokoontumispaikkaa.

Sopiva tila haussa

Seurakuntia on ennenkin avattu liikekiinteistöihin. Elokuvateatte­reiden ”valtaaminen” Herran huo­neiksi on ollut jopa perinteinen ratkaisu takavuosikymmeninä.

Uutta on ollut nyt se, että seu­rakunta kokoontuu toimivassa ra­vintolassa, joka muuna aikana on normaalissa liikekäytössä.

Kysymys on toistaiseksi pää­kaupunkiseudun ilmiöstä. Esi­merkiksi Albertinkadulla sijait­seva Fila Helsinki on pitänyt joitakin jumalanpalveluksiaan lä­hiseudun ravintolassa.

Vantaalla kokoontuva SUHE Tikkurila taas löysi paikkansa lo­pulta ravintola Tulisuudelmasta aseman kupeesta, katsastettuaan ensin yli kymmenen alueen muu­ta tilaa.

– Tulisuudelma ei ollut meil­lä ensimmäisenä mielessä. Mei­hin teki vaikutuksen se, että seu­rakunta haluttiin tänne, pasto­ri Marko Martiskainen kiittelee omistajatahoa yhteistyöhalusta.

Sokos Hotel Vantaan ravinto­la Tulisuudelma on Suomen suu­rin yökerho. Se muistuttaa jon­kin verran ruotsinlaivojen ravin­toloita.

Mitä tehdä pulloille?

Sekä Vineyard että SUHE kiittele­vät ravintolamaista tilaa hyväksi musiikin kannalta. Pehmeät pin­nat eliminoivat kaikuja.

Nykyisten tupakkalakien aika­na ravintolasalit pysyvät suhteel­lisen tuoksuneutraaleina. Ravin­tolakirkossa käynyt ei haise koto­na baarilta.

Tulisuudelmassa käytössä on ammattilaistason esiintymistek­niikka. Seurakuntalaiset järjestä­vät tuolit permannolle.

Ravintolasalissa on symbolita­solla läsnä se, mitä paikka muuna aikana edustaa. Vineyardilaiset ovat miettineet, pitäisikö baari­tiskin takana oleva pullohyllykkö peittää.

– Päihdeongelmaiselle jo viina­pullon näkeminen voi aiheuttaa kiusauksia, Ari Puonti myöntää.

Toistaiseksi sali on käytössä sellaisenaan: pullot ja oluthanat ovat osa tilaa, tosin eivät tieten­kään käytössä.

Tärkeä kysymys vineyardilai­sille oli myös se, että tila olisi per­heiden kannalta tarkoituksenmu­kainen. Toimivat pyhäkoulutilat löytyivät Club Holvin alakerrasta.

Klubi on tuttu paikka Ari Puon­tille aiemmasta elämästä.

– Kävin täällä joskus nuorena bailaamassa, vähän eri merkeissä siis kuin nykyisin.

Tilavuokrat keskustoissa ovat yleensä korkeita. Club Holvi on ol­lut Vineyardille taloudellisesti so­piva ratkaisu.

Kynnys madaltuu – vai madaltuuko?

Vaikka suurta ryntäystä tilaisuuk­siin ei seurakunnan ulkopuolel­ta ole vielä nähty, kynnys satun­naiselle tulijalle on pastorien mu­kaan selvästi madaltunut.

– En keksi, missä muualla voi­si käydä niin, että päätään baa­riviikonlopun jälkeen hotellille selvittelemään jääneet löytäisi­vät itsensä seurakunnasta, Mar­ko Martiskainen kuvailee.

– Moni on ollut menossa pu­biin ja tullut vahingossa kirkkoon, ja jäänyt seuraamaan meininke­jä. Myös monet hotellivieraat ovat uteliaina jääneet katsomaan, mitä ravintolassa sunnuntai-iltapäiväl­lä tapahtuu.

Ari Puontin mukaan seurakun­talaisissa on uuden tilan myötä ta­pahtunut henkistä vapautumis­ta. Myös ihmeitä ja johdatusta on koettu: kadulla on tullut joitain ih­misiä uskoon, parantumisiakin on nähty. Seurakuntaan on myös löy­tänyt tiensä uskoon tulleiden af­gaanien ryhmä, joka etsi kotiyh­teisöä.

Monenlaisia seurakuntia tarvitaan

Marko Martiskainen ei halua an­taa kuvaa, että ravintoloihin aset­tumalla tehtäisiin vielä vallanku­mouksia.

– Oli seurakuntatila yökerho tai mikä tahansa, se ei ratkaise mi­tään. Olennaista on se, että eläm­me arjessa elämää, joka saa ihmi­set kysymään, mikä meissä on eri­laista, Martiskainen pohtii.

Ari Puontikaan ei katso, että varsinaisista kirkoista pitäisi luo­pua.

– Tarvitaan monenlaisia seura­kuntia. On olemassa ihmisiä, jotka vain kirkoissa pystyvät rauhoittu­maan ja kokemaan Jumalan suu­ruutta. Myös ei-uskovien joukos­sa on niitä, jotka ajattelevat, että jumppasali tai ravintola on outo paikka jumalanpalvelukselle.

Puonti kannattaa ajatusta, jos­sa seurakunta tuo Jumalan läsnä­olon ihmisten keskelle syntiin, rik­kinäisyyteen ja pimeyteen, ja näin muuttaa kaupungin ilmapiiriä.

– Tilaisuus ravintolassa on as­kel siihen suuntaan, että menem­me sinne, missä ihmiset ovat.

Anssi Tiittanen