Poikkeusajasta huolimatta Lappeenrannan helluntaiseurakunnassa nuorten määrä on tuplaantunut

- Pelkäsin, että rajoitusten myötä nuoret tipahtavat seurakuntayhteydestä. Nuorelle ei välttämättä ole helppoa rukoilla itsekseen tai vahvistua uskossa, jos ei näe kavereita ja saa tukea, nuorisopastori Leif Åkerlund sanoo. Kuva nuortenillasta.
- Pelkäsin, että rajoitusten myötä nuoret tipahtavat seurakuntayhteydestä. Nuorelle ei välttämättä ole helppoa rukoilla itsekseen tai vahvistua uskossa, jos ei näe kavereita ja saa tukea, nuorisopastori Leif Åkerlund sanoo. Kuva nuortenillasta.
Nelisen vuotta sitten Lappeenrannan helluntaiseurakunnan nuorisotyössä lähestyttiin murrosvaihetta, kun ”vanhat nuoret” alkoivat kasvaa nuorteniltaiän yli ja muuttaa muualle opiskelemaan. Samaan aikaan varhaisnuoria alkoi ”puskea” lapsityön puolelta nuorisotyön ikäluokkaan. Oli pohdittava, kuinka he löytäisivät oman paikkansa nuorisotyössä. 

– Aloimme järjestää kerran kuukaudessa Mega-iltoja, joihin varkeilla oli matalampi kynnys tulla mukaan. Samalla viikoittaisia nuorteniltoja jatkettiin normaaliin tapaan, Lappeenrannan helluntaiseurakunnan nuorisopastori Leif Åkerlund kuvaa.

 

 


        "He pyytävät koripallokentiltä muita mukaan."

 

Sitten tuli korona, ja seurakuntatyökin joutui poikkeustilaan. 

– Pelkäsin, että rajoitusten myötä nuoret tipahtavat seurakuntayhteydestä. Nuorelle ei välttämättä ole helppoa rukoilla itsekseen tai vahvistua uskossa, jos ei näe kavereita ja saa tukea. 

Tietysti seurakunnan tilaisuuksia, myös nuorteniltoja, striimattiin. Nuorille yritettiin järjestää myös rukousryhmiä pikaviestintäsovellus Zoomin kautta. 

Nuorten myötä myös jumalanpalveluksiin, rukouskokouksiin ja erilaisiin palvelutehtäviin on tullut uutta verta. Vanhempi väki kannustaa, tukee ja rukoilee. (Riitta Sutinen)
Nuorten myötä myös jumalanpalveluksiin, rukouskokouksiin ja erilaisiin palvelutehtäviin on tullut uutta verta. Vanhempi väki kannustaa, tukee ja rukoilee. (Riitta Sutinen)
– Sillä ei ollut menestystä. Nuorille on tärkeää tavata toisiaan, Åkerlund huomasi. 

 

Tilanne vaikutti haasteelliselta, kunnes tapahtui jotain. 

– Viime syksynä uusia nuoria vain tulla tupsahti jostakin mukaan. Muutama heistä tuli peräjälkeen uskoon ja kasteelle. Sitten he alkoivat pyytää omia kavereitaan seurakuntaan. Sama toistui tänä syksynä. 

Vuoden sisällä jo yhdeksän nuorta on kastettu seurakunnassa ja lisäksi muutama nuori Fifteen-leirillä. 

– Parasta on, että nuoret itse toimivat palavina evankeliumin eteenpäin viejinä. He käyvät pyytämässä koripallokentiltä ja skeittipaikoilta muita nuoria nuorteniltoihin, tutustumaan meihin ja Jumalaan. 

Åkerlund korostaa, että kaikki on Jumalan tekoa, hän itse on vain ”kattellut hämmästellen vierestä”. 

– On tärkeää mahdollistaa nuorille oma paikka ja osoittaa hyväksyntää, Jumala vaikuttaa loput. 

 

Seuraava askel on nuorten opetuslapseuttaminen. Tulee tunnistaa kunkin armoitukset, asettaa heitä oikeille paikoille sekä opettaa oman esimerkin, Sanan ja vastuun antamisen kautta. 

– Meikäläisen hommaa on koutsata heitä niin, että he nousevat Jeesuksen edustusjoukkueeseen ja saavat olla mahdollisimman hyvin käytössä elämän pelikentällä, Åkerlund kiteyttää.

 

 

Anniina Jakonen

 




40/201

Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja
Tutkimus: Kutsumustyössä myös haittoja