Torstai 29. helmikuuta.

”Pienikin ele on iso asia” – Vaasan helluntaiseurakunnassa on ideoitu joulutervehdys, joka yhdistää eri ikäluokat

Kun eri-ikäisten sydämet kääntyvät toistensa puoleen, löytyy keinoja, kohtaamista ja kosketuspintaa eri sukupolvien yhteyden vahvistamiseen, Tero Koivisto rohkaisee. (Kristiina Virkkilä)
Kun eri-ikäisten sydämet kääntyvät toistensa puoleen, löytyy keinoja, kohtaamista ja kosketuspintaa eri sukupolvien yhteyden vahvistamiseen, Tero Koivisto rohkaisee. (Kristiina Virkkilä)

22.11.2023 | Anniina Jakonen 

Joskus parhaat ideat voivat pulpahtaa pintaan ihan tavallisessa viikkopalaverissa. Juuri niin kävi reilut viisi vuotta sitten eräänä maanantaina Vaasan helluntaiseurakunnan työntekijöille heidän miettiessään vuotuista joulutervehdysten jakamista seurakunnan varttuneelle väelle. 

– Joku keksi idean, että veisimme perinteisen ja odotetun Kultalyhde-joululehden kylkiäisenä lasten leipomia piparkakkuja, Vaasan helluntaiseurakunnan johtava pastori Tero Koivisto kertoo. 

Ajatus tuntui heti hyvältä, ja uutta perinnettä onkin toteutettu Vaasassa siitä lähtien. 

– Järjestämme seurakunnalla piparitalkoot isolla porukalla tai esimerkiksi lastentapahtuman yhteydessä. Mukaan on saatu koko ketju: vanhemmat ovat lasten kanssa leipomassa, varkki-ikäiset askartelevat joulukortteja, ja nuoret koristelevat valmiit piparit. 

Puuhailun lomassa kerrotaan tarinoita siitä, kuinka ikäihmiset ovat taidoillaan, varoillaan ja esirukouksillaan olleet vuosikymmenien ajan rakentamassa sitä seurakuntaa, joka nuoremmilla on tänään. 

– Samalla luomme yhdessä tekemisen ja toistemme arvostamisen ja huomioimisen kulttuuria. Ymmärrys eri ikäpolvista ja itsestämme sukupolvien jatkumossa vahvistuu. 

 

Vaasan helluntaiseurakunnassa on kuutisensataa jäsentä, joista joulutervehdyksen saajia, yli 75-vuotiaita, on noin sata. Lähes aina lasten ja nuorten tekemä sellofaaniin kääritty muutaman piparin pakkaus saa aikaan samanlaisen sykähdyttävän reaktion. 

– He ovat todella otettuja, että heitä on näin ajateltu ja nähty vaivaa. Se on monelle niin koskettava ja arvokas ele, ettei pipareita välttämättä hennota syödä vaan pakettia säilytetään näkyvillä monta viikkoa. 

Myös Kultalyhteet ovat niin toivottuja, että joulutervehdysten jakaminen on pyritty Vaasassa keskittämään muutamaan päivään. 

– Muuten tulee sanomista, että minä jo odottelinkin, Koivisto nauraa. 

 

Toisinaan joulutervehdysten monisukupolvinen ketju huipentuu seurakunnan joulujuhlaan, jossa katsotaan koostevideo piparien ja korttien tekemisestä, viemisestä ja vastaanottamisesta. 

– Viimeistään siinä konkretisoituu, että tässä ideassa on ainoastaan yksi huono puoli: se, että joulu on vain kerran vuodessa.



UUTISET