Taapero harhailee rukoushuoneen keskikäytävää pitkin saarnaajan luo. Tämä hymyilee lapselle, nostaa hänet syliinsä ja jatkaa puhetta häiriintymättä. Sekä lapsi että kuulijat ovat tyytyväisiä. Ihannetapauksessa eri-ikäisten yhteiselo seurakunnan tilaisuuksissa sujuu mutkattomasti, ja pyhäkoulu ratkaisee viihtymisongelmat. Onko kuitenkaan oikein, että seurakuntalaiset aina erotellaan toisistaan iän perusteella tai lapset sopeutuvat aikuisille suunnattuun ohjelmaan?
Ei ole, sanoo Anniina Jakonen.
– Lapsille on tärkeää saada seurakunnan keskelle myös omia jumalanpalveluksia, joihin koko seurakunta osallistuu.
Jakonen on työskennellyt lapsi- ja nuorisotyöntekijänä, ja nykyään hän katselee alaa aitiopaikalta Jees- ja Noste-lehtien päätoimittajana. Hänen mukaansa lapset haluavat tuntea, että heilläkin on annettavaa koko seurakunnalle. Yksi mahdollisuus tähän on perhejumalanpalvelus.
Tavoitteena yhteys
Mitä perhejumalanpalvelus sitten käytännössä tarkoittaa? Ensin on syytä määritellä, mitä perheellä tarkoitetaan. Yhdelle se merkitsee isää, äitiä ja lapsia, kun taas toinen laskee mukaan enot ja pikkuserkutkin.
Kaikilla ei ole perhettä, ja joidenkin perhe on fyysisesti kaukana. Tällaiset ihmiset saattavat kokea, ettei perhejumalanpalvelusta ole tarkoitettu heille.
– Pitäisikin korostaa sitä, että seurakuntana olemme kaikki yhtä perhettä riippumatta siitä, onko meillä biologisia siteitä toisiimme. Perhekirkkojen olemuksen ja sanoman tulisi korostaa yhteyttä eri seurakuntalaisten välillä, ei suurentaa eroja.
Yksi lastenlaulu ei vielä tee sunnuntain päiväkokouksesta perhelähtöistä, mutta toisaalta tilaisuuden esikuvaksi ei myöskään tarvitse ottaa vauhdikasta lastentapahtumaa. Jakosen mukaan runko voi vastata tavallista kaavaa, johon sisältyy rukousta, ylistystä, opetusosuus ja esittävää ohjelmaa. Ideoita suunnittelun pohjaksi löytyy esimerkiksi lapsityöntoimijoille suunnatusta Noste-lehdestä.
Olennaisinta perhejumalanpalveluksessa on se, että lapset itse ovat mukana toteutuksessa. Näin he ymmärtävät, että jumalanpalvelukset eivät ole vain aikuisten etuoikeus.
– Lasten mukaan ottaminen vaatii paljon organisointia varsinkin alussa. Se kantaa kuitenkin hedelmää, kun he oppivat erilaisia palvelutehtäviä ja iän ja rohkeuden kasvaessa ottavat niistä enemmän vastuuta. Vastuuta on hyvä antaa myös niille lapsille, jotka eivät yleensä ole esillä.
Jakosen mukaan lasten osallistuminen vapauttaa koko seurakunnan ilmapiiriä, koska avoimuus kuuluu lasten perusominaisuuksiin.
– Toki täytyy myöntää, että avoimuudella ja vapaudella saattaa olla myös toisenlaisia seurauksia. Lapset tuovat seurakuntaan ääntä, meteliä ja häiriötäkin, mutta samalla he tuovat elämää.
Kaikkien miellyttämisen vaikeus
Jakonen on useiden eri seurakuntien työntekijöiden kanssa keskustellessaan huomannut, että perhejumalanpalveluksiin liittyy kaikkialla sama haaste: miten miellyttää erilaisia ihmisryhmiä?
– Mikäli perhekirkoista tekee lapsille sopivia, aikuiset valittavat, että he eivät saa sitä hengellistä hyvää mitä toivoisivat. Jos perhekirkot taas suunnittelee siten, että aikuisväestö saa niistä jotakin, sisältö lipsahtaa helposti sellaiseksi, että lapset tipahtavat kärryiltä.
Sudenkuoppien välttämiseen ei oikein ole muuta ratkaisua kuin huolellinen suunnittelu. Tarkoitus on kuitenkin tehdä tilaisuudesta yhteinen Jumalan kohtaamisen hetki, joka puhuttelee niin lapsia kuin aikuisia.
Jakosen mielestä seurakunnat voisivat järjestää perhejumalanpalveluksia kuukausittain. Jos se tuntuu paljolta, kannattaa ajatella asiaa siltä kannalta, ketkä ovat vastaanottavaisimpia evankeliumille.
– Perhejumalanpalveluksilla voidaan tavoittaa myös niitä lapsia ja perheitä, jotka eivät tulisi tavallisiin tilaisuuksiin. Kannattaa panostaa mainontaan ja henkilökohtaisiin suhteisiin. Tuttavaperheen kutsuminen mukaan hiekkalaatikolla tai pulkkamäessä on luontevaa, Jakonen vinkkaa.
Joskus käy niin, että oma väki loistaa poissaolollaan juuri silloin, kun tarkoitus olisi kohdata uusia ihmisiä. Tämä syö vastuunkantajien motivaatiota, saati sitten lasten, jotka ovat tilaisuutta järjestelleet.
– On oleellista, että perhejumalanpalvelusten tarkoituksesta ja sisällöstä keskustellaan avoimesti lapsityötiimissä, vanhimmistossa ja seurakunnan keskelläkin. Yhteisen näyn jakamisen ja tiedonkulun kautta voidaan paremmin ymmärtää perhekirkkojen arvo sekä se, että joustamista tarvitaan niin lapsilta kuin aikuisilta.
Jakonen kertoo tapauksesta, jossa seurakuntaan kuuluva isoäiti oli ajatellut, ettei viitsi lähteä perhejumalanpalveluksiin, koska ne on tarkoitettu lapsiperheille. Muutaman poissaolon jälkeen hän sai moitteita lapsenlapseltaan, joka oli mukana toteuttamassa tilaisuuksia. Tästä mummo tajusi, että hänenkin läsnäolonsa oli tärkeää.
– Perhejumalanpalveluksilla on todellista merkitystä lasten hengelliselle kasvulle. Jos haluamme lapset ja nuoret keskuuteemme aikuisina, meidän on päästettävä heidät sinne jo lapsina. Aikuisten mukanaolo tai poisjääminen puolestaan on esimerkki kumpaankin suuntaan, sillä se kertoo siitä, mikä heille on tärkeää.
Säde Loponen
Saako kirkossa lukea sarjista?
Kun seurakunnassa ei järjestetä pyhäkoulua tai lapsilähtöistä jumalanpalvelusta, viihtyminen aikuisten tilaisuuksissa voi olla vaikeaa. Yksi ratkaisu on se, että antaa lapsen puuhailla penkissä omiaan: leikkiä leluilla, piirrellä tai lukea kirjaa.
Kun lapsella on tekemistä, vanhemmankin on helppo keskittyä. Mieleen voi kuitenkin hiipiä epäilys, toimiiko tässä kasvattajana oikein. Pitäisikö lasta opettaa istumaan selkä suorana ja seuraamaan tarkkaavaisena opetusta? Anniina Jakonen antaa vanhemmille synninpäästön.
– Totta kai lapsi voi viihdyttää itseään penkissä. Tyytyväinen lapsi on koko seurakunnalle ilonaihe. Ei kannata kantaa huolta siitä, jos hän on lukenut sarjiksia Raamatun sijaan, sillä hyvä ilmapiiri ja myönteinen kokemus jo tuottavat uskonsiementä.
Lapsille on toki hyvä opettaa, että Herran huoneessa ei saa riehua miten tahansa. Opetus ei kuitenkaan saisi livetä siihen äärilaitaan, että Jumalalle kelvatakseen on oltava täydellisen kiltti.
– Joskus seurakuntalaiset saattavat olla yliherkkiä lasten äänille. Vanhemmille taas tulee todella helposti syyllisyyttä siitä, jos oma lapsi häiritsee. Se voi nostaa kynnystä osallistua seurakunnan toimintaan.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...