Palvelijoita Kolarin rukouskonferenssissa

Tammikuun viimeises­sä viikonvaihteessa La­pissa järjestetään kak­si tapahtumaa, jotka saavat osal­listujat mukaan yhä uudestaan: Tunturiralli ja Kolarin rukous­konferenssi.

Länsilappilaisen Kolarin hil­jainen kuntakeskus vilkastui tänäkin vuonna, kun noin kol­mensadan vieraan joukko täytti majapaikat, konferenssisalin ja paukkupakkasen takia myös au­tokorjaamon.

Konferenssin yhteisiin ru­kousaiheisiin kuuluivat Lapin ja Suomen asiat, naapurimaiden edustajien rukousaiheet ja eri kansallisuuksien asiat, esimerk­kinä Suvi Järvensivun esittele­mä tilanne Utsjoelta, missä lähi­vuosina rakennetaan kolme kou­lua ja päiväkotia, joihin tarvitaan työntekijöitä.

Kaiken opetuksen ydin kitey­tyi siihen, että rukous nousee ru­koilijan suhteesta Jumalaan. Se on suhteen hoitamista, lapsen etuoikeus tulla Isän luo, paran­tumista hänen läsnäolossaan, kuuntelemista ja tottelemista.

Tilaisuuksien jälkeen rukous­palvelijat tarjosivat rukoustukea henkilökohtaisiin asioihin, sa­malla kun monet näyttivät jää­vän penkkeihin siunaamaan toi­siaan. Sielunhoitohuoneessa oli mahdollisuus keskustella asiois­taan rauhassa ja pitempään.

Kohtaamiset ilahduttivat

Rovaniemeläinen Sini-Marian­ne Saransalmi oli mukana en­simmäistä kertaa. Hän palveli infopisteessä, mikä olikin aitio­paikka tapahtumiin ja ihmisten kohtaamiseen.

– On ollut hienoa, kun ihmi­set ovat tulleet kertomaan, mitä Jumala on heille puhunut, hän sanoi.

Jyväskyläläiset Juha ja Kir­si Kaartinen katsoivat viime vuonna konferenssia TV7-kana­valta, ja Kirsin teki heti mieli mu­kaan. Tänä vuonna he jo vasta­sivat monista käytännön tehtä­vistä.

– Täällä on rukouksen ilmapii­ri ja saa tutustua rukoileviin ih­misiin, Kirsi totesi.

Juha koki Jumalan kirkkau­den ilmestymistä ja Pyhän Hen­gen johdatusta tapahtuman ai­kana. Joissakin keskusteluissa hän sai tiedonsanoja avuksi asi­oihin, joista hänelle kerrottiin.

– Meidän identiteetti on pyhä papisto, hän painotti.

Kirput irti

Osa vieraista majoittui kouluil­la parinkymmenen kilometrin päässä keskustasta. Lauantai-iltana eräässä autossa ihmetel­tiin merkillistä valoilmiötä tähti­taivaalla. Se näytti kulkevan au­ton edellä tien linjaa seuraten. Sitä luultiin ensin lentokoneek­si, mutta kun se lopulta kääntyi päätieltä majapaikan ylle kuin Betlehemin tähti ikään, aikuiset miehet menivät sanattomiksi.

– Johtotähti se oli, muistutus Jeesuksesta, todettiin.

Tämä Johtotähti vie palvele­maan. Kenialainen vieras, pas­tori Richard Wasike ja hänen vaimonsa Selpher ovat perusta­neet kaksi koulua ja neljä seu­rakuntaa. Heidän tulkkinsa Anna-Maija Partanen kertoi näkemänsä yksityiskohdan ke­nialaisten työstä.

– Sen seurakunnan pihalla pestään jalkoja. Hietakirput ovat loisia, jotka tarttuvat ihmisten jalkoihin ja aiheuttavat paiseita, pahimmillaan jopa kuoleman. Kun jalkoja liotetaan lääkeliuok­sessa, kirput irtoavat.

Riitta Tolonen