Maaliskuussa tehdyssä kyselyssä kysyttiin myös puolisoiden ja perheiden suhdetta pastorin tuloihin ja sitä, onko mahdollisella matalapalkkaisuudella vaikutusta perheen arkielämään. 

Nimettömänä tehtyyn kyselyyn vastasi 86 palkkaa nauttivaa helluntaiseurakuntien työntekijää eri puolilta maata. Vastausten perusteella kutsumustyötä tekevät pastorit ovat melko tyytyväisiä palkkaansa, vaikka tiedostavat olevansa keskimääräistä matalapalkkaisempia.

Kysyttäessä ”Miten puolisosi suhtautuu palkkaasi?” vastauksissa alkoi kuulua hienoinen hirtehisyys, ja vastaajat selvästi raottivat verhoa perheen ja parisuhteen arkikeskusteluihin. 

– Puoliso on tottunut siihen, että palkka on huono, eräs vastaaja kirjoitti 

– Vaimo suhtautuu tilanteeseen tosiasiana. Hänen palkkansa sosiaalialalla on samaa luokkaa. Asia ei synnytä jännitteitä, toinen vastaaja kertoi. 

Eräs vastaajista kuvasi, että paineita ei ole. 

– Mutta palkan kanssa on aika vaikeaa tehdä isoja taloudellisia päätöksiä, kuten asumiseen tai auton hankintaan liittyviä. 

Osassa vastaajien perheitä ajattelutapa on muotoutunut niin, että palkan sijaan harmitellaan työn sitovuutta. Suurin osa vastaajista kertoi, että puoliso suhtautuu itse palkkauksen tasoon ”hyväksyvästi”, ”positiivisesti” tai ”ihan ok”. 

– Vaimoni on sopeutunut asiaan, mutta olisi tyytyväisempi, jos palkka olisi korkeampi, eräs vastaajista kiteytti. 

Vastaajilta kysyttiin, onko heidän ollut mahdollisen palkan pienuuden vuoksi haasteellista tehdä toivomiaan perhe-elämään liittyviä ratkaisuja, jotka liittyvät esimerkiksi asumismuotoon, asuinpaikkaan, lomiin tai lasten harrastuksiin. 

– Mikäli puolisollani ei olisi parempi palkka, olisi täysin mahdotonta tehdä mitään ylimääräistä tällä palkalla, eräs vastaaja kirjoitti. 

Suurin osa vastaajista kertoi, että haasteita on ollut. Pastori ei ole surrut omien mahdollisuuksien kaventumista mutta harmittelee jatkuvaa niukkuutta, mitä tulee lasten harrastuksiin ja hankintoihin. 

Osalla vastaajista tilanne kuulostaa vakavalta. 

– Harrastukset pois, hammaslääkäri pois, ruoka yksipuolista, usein vain puuroa. Ei huvita mennä kauppaan, kun ei ole rahaa, eräs vastaaja kertoi elämästään. 

– Kaikesta pitää tinkiä. Pakko tehdä sivutöitä, toinen kirjoitti. 

Eräs vastaaja kertoi, että on myymässä auton pois, koska hänellä ei ole enää varaa pitää sitä.

Kaikki pastorit eivät ole perheellisiä, mikä nostettiin parissa vastauksessa esiin. 

– Kommentoisin ensin ihmettelemällä, miksi perhe-elämä mainitaan erikseen, koska esimerkiksi yksin elävän asumiskustannukset ja muutkin ovat tutkitustikin kalliimmat, eräs ilmeisesti perheetön vastaaja kirjoitti. 

– Sitä elää sen mukaan kuin on rahaa, mutta on omistusasunto, kesämökki ja auto. Ja on tullut myös matkustettua paljon. Oma kokemukseni on, että pienipalkkainen voi saada usein säästöön enemmän kuin isopalkkainen, koska hyvää elämää voi elää ilman merkkituotteita ynnä muuta. 

Eräs vastaaja muistutti, että rahan puute ei aina ole ongelmien juurisyy. 

– Vaikeuksia ei ole palkan vaan työn paljouden vuoksi. 

Osalla vastaajista pieni palkka, säännöllisesti ilmaantuvat vaikeudet ja niistä selviäminen ovat osa elämää kutsumuksessa. 

– Isossa perheessä rahat ovat olleet välillä tiukoilla, mutta niin on tilanne monilla muillakin aivan eri aloilla työskentelevillä. 

– Meidän perheessä lapsetkin ovat nähneet Jumalan huolenpitoa ja yllätyksiä. Meiltä ei ole puuttunut koskaan mitään olennaista. Olemme eläneet säästeliäästi mutta aina pärjänneet. 

”Tiesimme, että tulen tienaamaan vähemmän” 

Eräs RV:n kyselyn vastaajista halusi avata palkkaan liittyvää puntarointia laajemmin. 

– Vaimoni on suhtautunut saamaani palkkaan myönteisesti. Tiesimme molemmat, että kun lähden ”maallisesta” työstä pastorin tehtäviin, tulen saamaan vähemmän palkkaa kuin muussa työssä, vastaaja kertoi. 

– Vaimoni on itse hyvässä ja vakituisessa työsuhteessa, joten periaatteessa selviäisimme taloudellisesti pelkästään hänen tuloillaan. 

Vastaaja kertoi, ettei pariskunnalla ole ”ollut koskaan tarvetta saada merkittävää tai mittavaa omaisuutta”. 

– Olemme aina tyytyneet yksinkertaiseen elämään. Toki emme ole matkustelleet ulkomailla, mutta ei meillä ole siihen ollut halua tai tarvetta. 

Vastaajan mukaan perhettä kannattelee luottamus ja tieto siitä, että ”Jumala on luvannut pitää huolta”. Toisaalta asenne siirtymisestä takaisin muihin töihin on säilynyt vastaajalla avoimena. 

– Jos kävisikin niin, että minun pitäisi palata takaisin ”maalliseen” työhön, en voisi välttämättä sanoa, etteikö Jumala olisi myös tässä johdattamassa uuteen. (AT)