Pakolaiset tarvitsevat apua Etelä-Amerikassakin
Kolumbian Asambleas de Dios -helluntailiikkeeseen kuuluva pastori ja lähetystyöntekijä Ferney Nieto on tavannut runsaasti naapurimaasta Kolumbian puolelle tulleita venezuelalaisia, myös pastoreita.
– He pyytävät apua ja tukea. Tilanne on hyvin vaikea. Kolumbian helluntaiseurakunnista on lähtenyt väkeä auttamaan pakolaisia raja-alueelle ja myös Venezuelan sisämaahan. Merkittävä osa pakolaisista on avun tarpeessa. Autamme heitä kaikin tavoin.
Eteläamerikkalainen Venezuela on kärsinyt vakavista talousvaikeuksista vuodesta 2010 lähtien. Kriisiin liittyy hyperinflaatio, ruoka- ja lääkepula sekä rikollisuuden ja kuolleisuuden kasvu.
Asiantuntijat pitävät kriisin syynä maan vasemmistolaisten presidenttien Hugo Chávezin ja Nicolás Maduron virheratkaisuja. Tilannetta on pahentanut öljyn maailmanmarkkinahinnan lasku.
Ahdingon seurauksena maasta on vuoden 2014 jälkeen lähtenyt yli kolme miljoonaa ihmistä. Asukkaita Venezuelassa on noin 30 miljoonaa.
– Ihmisillä ei ole varaa ostaa edes bussi- tai junalippua. He kulkevat jalan. Kokonaisia perhekuntia on liikkeellä vain jonnekin. Lapset seuraavat vakavina vanhempiaan nyytit ja säkit selässä, Ferney Nieto kuvaa meneillään olevaa murhenäytelmää.
– Pienen helpotuksen tuovat kansainväliset avustusjärjestöt. Ihmisten terveydestä pyritään pitämään niin hyvää huolta kuin mahdollista.
Naapurimaa auttaa
Venezuelan kriisi vaikuttaa erittäin voimakkaasti Kolumbiaan. Nieton mukaan lähes joka päivä noin 65 000 venezuelalaista ylittää rajan Kolumbian puolelle. Suurin osa käy maassa ostoksilla ja kävelee illalla takaisin Venezuelan puolelle, mutta moni myös jää tai jatkaa matkaa johonkin kolmanteen maahan.
Eniten, yli puoli miljoonaa, venezuelalaispakolaista on asettunut juuri Kolumbiaan. Yllättäen kolumbialaiset ottavat tulijat yleensä hyvin vastaan, Nieto kertoo. Tulijat saavat heti kahden vuoden oleskeluluvan, mikä antaa mahdollisuuden käyttää Kolumbian sosiaalipalveluja.
– He eivät tule laiskottelemaan vaan tekemään työtä, ja yrittäjät ovat nähneet mahdollisuutensa: venezuelalaisia on palkattu rakennustyömaille, viljelyksille ja puhtaanapitoalalle. Samalla heille maksetaan kuitenkin noin puolta pienempää palkkaa kuin kolumbialaisille. Pakolaisista pyritään hyötymään, sillä he ovat hyviä työntekijöitä.
– Maittemme lipuissa on samat värit, meillä on sama ruoka ja sama kieli. Aiemmin Venezuela otti vastaan paljon pakolaisia; nyt osat ovat vaihtuneet.
Pakolaisten joukossa on myös evankelisten seurakuntien jäseniä. Talouskurimuksen lisäksi heitä ajaa liikkeelle vasemmistohallituksen harjoittama vaino.
– Osa Venezuelan poliittisia johtajista on voimakkaasti evankeliumin levittämistä vastaan. Paikallistasolla pastoreita on ahdisteltu ja toimintaa on pyritty estämään.
– Vastustus ei kohdistu niinkään seurakuntaväkeen vaan johtajiin ja vastuuhenkilöihin. Osa heistä on kohdannut avointa vihamielisyyttä, ja tilanne näyttää menevän huonompaan suuntaan, Nieto kertoo.
Vainon vuoksi osa maan evankelisista seurakunnista on siirtänyt kokoontumisensa koteihin.
Lähetysinnostusta
Ferney Nieto varttui helluntailaisessa perheessä. Yliopistosta valmistuttuaan hän muutti Hondurasiin ja suoritti kolmevuotiset lähetysopinnot.
– Vierailimme nuorten ryhmän kanssa eri kaupungeissa ja evankelioimme pääasiassa nuorisoa, lokakuun lopussa Suomessa piipahtanut Nieto kertoo.
Sittemmin hän on nyt tehnyt lähetystyötä parikymmentä vuotta muun muassa Boliviassa.
– Perustin seurakuntia ja innostin seurakuntia lähetystyöhön. Vuoden 2015 jälkeen Etelä-Amerikan seurakuntien lähetystyö on voimistunut nopeasti. Esimerkiksi Kolumbiasta on lähtenyt lähettejä jo 15 maahan, ja Boliviasta on lähetetty työntekijöitä Venäjälle ja Saksaan. Nuorten leireillä lähetystyö on vahvasti esillä.
Eero Ketola
34/2016Sateet
