Pääsiäisnäytelmät kutsuvat ydinsanoman äärelle

Erilaisia pääsiäisnäy­telmiä ja -kulkueita nähdään pääsiäi­sen aikaan eri puo­lilla Suomea.

 

Muun muassa Suolahdessa jär­jestetään pääsiäisvaellus lapsille yhteiskristillisenä projektina.

 

– Kaikki tekijät ovat innois­saan. Näyttelijät ovat pääosin eläkeläisiä, koska päiväsaikaan on hankalaa saada työikäisiä mukaan, alueen helluntaiseura­kuntien koulupastori Anniina Jakonen kertoo.

 

– Mukavaa on tässä erityises­ti se, että toimimme yhdessä eri seurakuntien kanssa.

 

 

Lohjalla ollaan ulkona

Vivamon Raamattukylässä Loh­jalla pääsiäisen Ihmisen poika -vaellusnäytelmä koetaan koko­naan ulkona. Muutamaa päivää ennen kiirastorstain ensi-iltaa ti­luksilla on napakka pakkassää.

 

Miten esiintyjät pärjäävät kyl­mässä ilmassa roolivaatteissaan?

 

– Enemmän olen huolissa­ni yleisöstä, Pilatusta näyttelevä Tuomo Mantere sanoo.

 

– Yhä enemmän on sitä, että ei tavata olla talvella ulkona pitkiä aikoja. Kaikki ihmiset eivät osaa pukeutua riittävän lämpimästi.

 

Ulko-olosuhteet on osattu ot­taa huomioon puvustuksessa. Esiintymistilanteen energia vaikuttaa lisäksi siten, ettei näytte­lijä välttämättä edes huomaa kyl­myyttä.

 

Puolentoista tunnin täysveri­nen näytelmä on silti kokonais­valtainen kokemus niin esiintyjille kuin yleisöllekin. Vivamon tiluksilla näytellään kaikkiaan vii­dessä kohteessa.

 

 

”Kaikki lähtee samaistumisesta”

Vivamon Raamattukylässä toi­mii kristillinen teatteri, jonka toi­mintavuosi pitää sisällään kolme esityskautta. Tulevana kesänä saa ensi-iltansa musiikkinäytel­mä Paratiisin portit, ja edelliske­sän Paavalin salaisuuden näytök­set jatkuvat. Joulun aikaan vuo­rossa on jouluvaellus Ihmeellinen ilo. Nyt pääsiäisenä Ihmisen poi­ka -näytelmää esitetään kaikki­aan seitsemän kertaa.

 

– Pääsiäisnäytelmissä keskity­tään yleensä ristin tiehen ja kär­simykseen. Haluamme Ihmisen pojassa kertoa tarinan laajemmin, ohjaaja Matias Nyman kuvailee.

 

Tärkeissä rooleissa ovat muun muassa poikansa menettävä Ma­ria, fanaatikosta kieltäjäksi muut­tuva Pietari ja mestarinsa pettä­vä Juudas.

 

Miten vanhoihin ja usein kuul­tuihin kertomuksiin saadaan tuo­retta näkökulmaa?

 

– Kaikki lähtee samaistumises­ta, käsikirjoittaja ja sanoittaja An­na-Mari Kaskinen sanoo.

 

– Voidaan miettiä tarinan hen­kilön elämänpiiriä, minkälainen se on, ja mitä tapahtuu, kun Jee­sus tulee siihen. He saavat kokea rakkautta, jota eivät koskaan ole kokeneet.

 

Kaskisen ja Nymanin mukaan hahmojen inhimillisyyttä ei pidä kaunistella.

 

– Jumalan suuruus ei muutu pienemmäksi siksi, että emme ymmärrä kaikkea.

 

 

Jokainen voi löytää itsensä

Raamattukylän teatterin keskei­nen missio on tuoda Raamatun tapahtumat eläviksi tämän ajan ihmiselle. Ajanmukaisuus kuu­luu etenkin musiikissa, joka on sävelletty ja sanoitettu aina kuta­kin näytelmää varten. Tarkoitus on, että katsoja voisi löytää Raa­matun henkilöiden tarinoista ja kokemuksista itsensä.

 

Jeesuksen vuorosanat ovat useimmiten suoraan Raamatun teksteistä. Käsikirjoittajalle tämä on turvallisuutta tuova ratkaisu.

 

– Joku suurempi on antanut Jeesuksen sanat näytelmään.

 

Mutta vaikka inhimillisyys on tavoiteltavaa, onko dramaatti­suus aina pakollista?

 

– Kysymys on maailman tär­keimmistä asioista. Kaikessa ko­rostuu Kristuksen merkitys. Pääsiäinen on edelleen totta, Anna- Mari Kaskinen sanoo.

 

– Pyrkimyksemme on myös se, että kuka tahansa voi katsoa näytelmiä tasokkaana draamana, Matias Nyman sanoo.

 

 

Maahanmuuttajat mukaan

Suuret näytelmät tarvitsevat pal­jon vapaaehtoista tekijäjoukkoa. Kaikkiaan Raamattukylän näy­telmissä on eri tehtävissä ollut vuodesta 2005 alkaen nelisensa­taa ihmistä. Nyt mukana on 40 tekijää teknikoista näyttelijöihin.

 

Aikuisena Jeesuksena on näh­ty kymmenisen eri henkilöä, ja joulunäytelmän seimeen on saa­tu joka vuosi vauva tärkeään roo­liin. Nuorin näyttelijöistä on ollut vain muutaman päivän ikäinen.

 

Vapaaehtoisten joukko koos­tuu eri-ikäisistä ihmisistä eri puolilta Suomea – ja maailmaa. Viime vuosina porukkaan on tul­lut maahanmuuttajia.

 

– Nuoret miehet Lähi-idästä tuovat näytelmään positiivista väriä, Matias Nyman sanoo.

 

Näytelmäprojekti on myös ko­touttamisen väline. Suomalaiset tulevat tutummiksi.

Lähemmäs tulee myös pääsiäi­sen sanoma: kaikki mukana ole­vat maahanmuuttajat eivät ole kristittyjä.

 

 

Anssi Tiittanen