IK-opisto sopeuttaa rakenteitaan pienentynyttä opiskelijamäärää vastaavaksi. Koska opiskelumaksut ja niihin sidottu valtiontuki ovat opistolle pääasiallinen tulonlähde, vaikuttaa opiskelijamäärän pysyvältä vaikuttava puolittuminen merkittävästi koko Ison Kirjan talouteen.
Toiminnan alkuvuosina 1990-luvulla IK-opistoon tulvi opiskelijoita. Pelkästä alkuinnostuksesta ei ollut kysymys, koska vielä vuosina 2005–2012 raamattuopiston pitkillä linjoilla oli keskimäärin 360 opiskelijaa vuodessa. Sen jälkeen opiskelijamäärät kuitenkin romahtivat. Vuosina 2015–2017 opiskelijoita oli vuosittain vain noin 150.
Koska opintomaksujen määrä ja opiskelijamääriin sidotut valtiontuet vähenivät, ilmiö on ollut kova isku IK-opiston taloudelle. Rakenteet ja organisaatio on vuosien aikana luotu jopa 2,5 kertaa suuremmalle opiskelijamäärälle, ja aiemmin yhtenä kroonisena ongelmana olikin opetus- ja majoitustilojen puute. Nyt tilojen käyttöaste on tipahtanut jyrkästi.
Syitä opiskelijamäärän tipahtamiseen on monia. Alle 50 000 hengen herätysliike ei pysty loputtomasti ylläpitämään yli 300 vuosittaisen opiskelijan määrää. Esimerkiksi maisteriksi opiskeli suhteellisen pienellä aikaa hyvin eri-ikäisiä opiskelijoita, mikä kertoo siitä, että ”koulutettavien sato” niitettiin nopeammin kuin uusia opiskelijoita kasvoi tilalle.
Myös valtion tekemät poliittiset muutokset ovat osaltaan vaikuttaneet opiston talouteen. Välivuosien pitäminen Isossa Kirjassa vaikeutui muutama vuosi sitten merkittävästi, mikä näkyi välivuosiopiskelijoiden määrän putoamisena.
IK-opisto aloitti 1990-luvulla määrätietoisen suuntautumisen tutkintoperusteiseen opiskeluun. Helluntaiherätyksessä oli selkeä tarve ja kysyntä tällaiselle opiskelulle. Vuosien 2000– 2016 aikana peräti 830 opiskelijaa suoritti Iso Kirja -tutkinnon, yli 400 BA/Bmin -tutkinnon ja yli 200 maisteritasoisen MTh/ MA-tutkinnon.
Tutkintoperusteisuus luo jämäkkyyttä ja kurinalaisuutta niin opiskeluun kuin opettamiseen. Samalla se kuitenkin edellyttää melko raskaitakin rakenteita, koska aloitetut opinto-ohjelmat on vietävä loppuun ja niihin kuuluvat kurssit pidettävä, oli oppilaita sitten kurssilla vähän tai paljon.
Kun raamattuopisto muutti 1990-luvun alussa Hattulasta Keuruulle, oli alueella yhdeksän saunaa mutta ei ensimmäistäkään luokkatilaa. Alueen kiinteistökantaa jouduttiin perusteellisesti muokkaamaan ja myös uusia rakennuksia rakentamaan opetusyksikön tarpeita varten. Lisäksi Juhannuskonferenssin edellyttämien olosuhteiden ylläpito vaatii rahaa ja resursseja.
Tästä kaikesta syntyi luonnollisesti suurehkoja velkoja, joiden maksaminen on vaatinut jatkuvaa ponnistelua. Vaikka uusien kiinteistöjen rakennustarvetta ei ole, entiset vaativat laskeneesta käyttöasteesta huolimatta jatkuvaa huoltoa ja remontointia.
Suurien opiskelijamäärien aikana syntyneitä rakenteita ja organisaatiota on nyt sopeutettava rajustikin vastaamaan nykyistä opiskelijamäärää.
Ison Kirjan hallitus onkin käynnistänyt laajamittaisen selvityksen esimerkiksi mahdollisuudesta luopua osittain tai kokonaan maa-alueesta sekä muista aiemmista ratkaisuista, joilla hälyttävä taloustilanne saataisiin korjattua. Samalla joudutaan pohtimaan myös Juhannuskonferenssien tulevaisuutta.
IK-opiston tilanne on esillä yhdistyksen vuosikokouksessa 28. huhtikuuta. Sinne toivotaan seurakunnista aktiivista osanottoa.
Matti Kankaanniemi