– Hyvää on ollut se, että Fifteen-leirit ovat toteutuneet viime kesinä tavalla tai toisella. Se on ollut selvästi pelastava tekijä. 

Alkava kesä on koronapandemian jälkeen ensimmäinen ”ehjä kesä”, jolloin valtakunnallisen nuorisotyön tärkeä kolmikko, eli Fifteen-leirit, Juhannuskonferenssi ja nuorisotapahtuma YC, ovat toteutumassa. 

Suurtapahtumien peruuntuminen kahtena vuotena on synnyttänyt kentällä huolipuhetta ikäluokista, joilla ei ole ollut mahdollisuutta kokea tärkeässä ikävaiheessa omaa ”superkesäänsä”.

Helluntaiseurakuntien nuorisotyön valiokunta teki viime vuoden lopulla kartoituksen työn tilasta. 

Kyselyyn vastasi 53 seurakuntaa, joista 43:ssa nuorisotyölle on nimetty vastuuhenkilö. Vastausten perusteella Suomen helluntaiseurakunnissa on nykyisin 31 palkattua ja 12 oman toimen ohella toimivaa nuorisotyöntekijää. 

Valtaosassa seurakuntia nuoria tavoitetaan säännöllisesti 10–50 henkilön verran. Vastanneiden seurakuntien säännöllisen nuorisotyön piirissä on yhteensä arviolta 1 600 nuorta. 

Muutaman kerran vuodessa kokoontuva nuorisotyövaliokunta koostuu maakunnallisista edustajista ja helluntaiseurakuntien valtakunnallisten yhdistysten nuorisotyövastaavista. 

Valiokunnan ja siitä muodostettavien työryhmien tehtäviin kuuluu muun muassa Fifteen-toiminnan koordinointi sekä suurtapahtumien nuorten ohjelman muodostaminen. 

Turun helluntaiseurakunnan nuorisotyöntekijän ja Varsinais-Suomen alueen valiokuntaedustajan Ville Anttilan mukaan 15–18-vuotiaat lukioikäiset nuoret ovat pysyneet kohtuullisen hyvin kyydissä nuorisotyössä, vaikka välillä toimintaa on jouduttu ajamaan alas. 

– Mutta ne, jotka olivat jo jäämässä pois koronan alkaessa, siitä ikäluokasta on selvästi valumaa pois, Anttila arvioi. 

Anttilan huolen kohteena ovat nyt pikemminkin parikymppiset nuoret aikuiset, joiden saavuttaminen on haasteellista. 

– Moni opiskelee ja tekee töitä viikonloppuisin. He ovat jo kasvaneet nuorteniltojen maailmasta ulos. 

Myös Timo Raassina katsoo, että on realistista odottaa yläkoulu- ja lukioikäisten nuorten tulevan esimerkiksi Juhannuskonferenssiin tavalliseen tapaan sankoin joukoin, mutta vanhempien nuorten kanssa tilanne voi olla jo toinen. 

– Erkaantumista on tapahtunut.

Timo Raassina pitää rohkaisevana sitä, että viime vuosina niin palkattujen kuin vapaaehtoisten nuorisotyöntekijöiden yhteys on parantunut. 

– On kiitollinen olo siitä, että tätä porukkaa on. Haasteena on monen jaksaminen. Monella paikkakunnalla on pastorinvaihdoksia menossa ja nuorisotyöntekijä saattaa hoitaa laajastikin seurakuntaa, Raassina kuvailee. 

Se, että joiltakin osin työn käynnistäminen tai ylläpitäminen on vaikeaa, kertoo Ville Anttilan mukaan pohjimmiltaan siitä, että uusiin vastuuhenkilöihin ei ole takavuosina panostettu riittävästi. 

– Nyt korjataan satoa siitä, mitä tehtiin kymmenen vuotta sitten. Isoveljistä ja -siskoista on pulaa. Tarvitaan niitä, jotka kulkevat rinnalla ja kasvattavat. 

– Joillakin kyse voi olla solujohtajuudesta, joillakin vain nuortenilloissa olemisesta ja vaikka kyyditsemisestä. 

Nuorisotyön käynnistäminen ei edelleenkään vaadi ihmeitä, pastorit toteavat. 

– Kaikenlaiset seurakunnat voivat tehdä nuorisotyötä. Ei työn tarvitse olla heti isoa ja tapahtumakeskeistä, vaan pienen porukan kesken tapahtuvaa, Timo Raassina rohkaisee. 

– Tärkeintä on, että nuori tuntee kuuluvansa joukkoon. Muut asiat tulevat siinä mukana. 

Ville Anttilan mukaan nuorisotyö saattaa lähteä vain siitä, että joku saa idean solusta, kerhosta tai nuortenillasta. 

– Välttämättä tätä ei nähdä seurakunnan johdossa. Ihan tavallisten seurakuntalaisten aktiivisuus on tärkeää. 

Nuorisotyötä tekevät seurakunnat jo vähemmistö 

Vain kolmannes Suomen helluntaiseurakunnista tekee tällä hetkellä nuorisotyötä, helluntaiseurakuntien nuorisotyövaliokunnan maaliskuisessa uutiskirjeessä murehditaan. 

– Iso rukousaihe ovat ne seurakunnat, jotka avoimesti kertoivat, että nuorisotyötä ei tällä hetkellä ole. Kyseessä ei ole ainoastaan pienten seurakuntien haaste, vaan myös useammat keskisuuret seurakunnat ovat nuorisotyön jälleenrakennusvaiheessa. 

Valiokunnan mukaan seurakunta, jolla ei ole nuorisotyötä, ”voisi lähteä liikkeelle siitä, että vanhimmisto ottaa asian yhteiseksi rukousaiheeksi”. 

– Jonkin ajan kuluttua rukousta voisi laajentaa myös vanhimmiston ulkopuolelle. Tätä seuraava vaihe voisi olla se, että vanhimmisto pyytää Jumalaa johdattamaan, josko vaikka seurakunnan keskeltä löytyisi sopiva pariskunta tai henkilö, ketä Jumala on johdattamassa aloittamaan nuorisotyötä. 

Valtakunnallinen näky nuorisotyöstä on valiokunnan mukaan jo esimerkiksi säännöllisesti kokoontuva paikallinen pienryhmä. 

– Nuori tarvitsee paikan ja ajan kohtaamiselle ja kasvulle. 

(AT)