Nuoret johtajat synnin ja häpeän äärellä

Synti ja pimeys eivät ole aiheina kovin mediaseksikkäitä, Hope-tapahtuman koordinaattori Lauri Koittola sanoo.

– Siksi pidän onnistumisena sitä, että mukana tapahtumassa oli 450 ihmistä.

– Jos meillä on kevyt käsitys siitä, mitä on synti, meillä on kevyt käsitys armosta.

Hope-seurakunnassa, perinteikkäämmin ilmaistuna Turun Vapaaseurakunnassa, järjestetty syystapahtuma ei toissa viikonloppuna saanut aivan samanlaista kansansuosiota kuin vuosi sitten. Tapahtuma on silti selvästi profiloitunut seurakuntakentän nuorten johtajien tapaamispaikaksi.

Sisäiseen prosessiin

Puheissa ja keskusteluissa käsiteltiin kattavasti synnin ja häpeän käsitteitä ja käännettiin lopulta katse armoon kristityn elämän peruskivenä.

Järjestäjät olivat tyytyväisiä saamaansa palautteeseen.

– Tapahtuman järjestäminen on aina suuri työ, ja järjestäjinä hyppäämme reilusti itse sisäiseen prosessiin ennen tapahtumaa, jotta voisimme olla antamassa. Fila Helsinki -seurakunnan senioripastori Kenneth Grönroos oli niin ikään tyytyväinen konferenssiin.

– Jos joku haluaa nykyisin olla pessimistinen seurakuntapiireissä, hän löytää kyllä varmasti paljon evidenssiä näkemykselleen. Tämä tapahtuma muistutti, että toivoa on, Grönroos maalasi.

Häpeän kohtaaminen

Tapahtumassa puhuivat muun muassa terapeutti Elli Meklin, toiminnanjohtaja Tommi Koivunen, pastorit Leena Lehtinen, Henna Saarinen, Johannes Saranpää ja Hanna-Leena Mandersson.

Elli Meklin lähestyi häpeää psykoterapian näkökulmasta. Hän määritteli puheessaan yhteisön mekanismeja häpeän synnyttämisessä ja säilyttämisessä.

Leena Lehtinen puhui henkilökohtaisen häpeän syntymisestä ja erilaisista leimoista, joita ihmiseen lyödään jo lapsena. Lehtinen kertoi oman häpeänsä kohtaamisesta ja siitä, miten evankeliumin äärellä ihmisen identiteetti voi alkaa parantua.

Syntiinlankeemus oli yksi osio neliosaisesta opetussuunnitelmasta, jonka kehystämänä Hope-tapahtuma vuosittain järjestetään. Ensi vuonna teemana on sovitus. Puhujavieraaksi saapuu maineikkaan Gateway-seurakunnan perustaja John Burke.

Tuhlaajapojan jäljillä

Paneelikeskustelussa pohdittiin, miten seurakunta voisi muodostua kynnyksettömäksi ja helposti lähestyttäväksi yhteisöksi. Viimeisessä tilaisuudessa Kenneth Grönroos maalasi kuvan tuhlaajapojan veljestä.

– Molemmat pojat olivat lähteneet pois kotoa, toinen fyysisesti, toinen henkisesti.

Grönroosin mukaan molemmat pojista olivat huonossa kunnossa. He saivat kokemuksen isän rakkaudesta.

– Vanhemmalla pojalla oli ongelmia, joita kohtaamme tänä päivänä usein seurakunnissa.


Anssi Tiittanen