Näkövammaisleiri toteutui 30. kerran

Hyvä Sanoma ry:n hengellinen kesäleiri näkövammaisille pidettiin heinäkuun lopulla Vilppulan Evankelistakodilla. Leirin ikähaitari oli 11–90 vuotta.

Ensimmäinen näkövammaisten kesäleiri toteutui vuonna 1991 Jouko ja Tarja Varjosen aloitteesta Vapaan sisälähetyksen hoivissa, näkövammaisten lomakoti Koivurannassa Kuopion Kurkimäessä. Viisi vuotta sitten leirejä alettiin pitää Evankelistakodilla, jonne ruvettiin kokoontumaan myös joulun alla viikonlopuksi.

Heinäkuun leirillä koettiin erityisen suurta avoimuutta ja iloa.

– Sanaa meille avasi pastori Jori Asikainen Keravan helluntaiseurakunnasta jo neljättä kertaa. Hän osallistui aktiivisesti myös leirin musisointeihin kaunisäänisen vaimonsa Tabitan kanssa, leirin musiikkivastaava Sari Karjalainen kertoo.

Kolme raamattutuntia, paljon asiaa

Leirin teema oli rakkaus, joka tuli esiin monista näkökulmista.

– Meidän ei tarvitse suorittaa Jumalalle eikä välttämättä pitää pitkää polvirukousta. Riittää, kun tunnemme sydämessämme, että Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että hän lähetti ainoan Poikansa, joka kuoli puolestamme ja sovitti syntimme, Sari Karjalainen kertaa.

– Tärkeintä on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Terve itserakkauskin on Jumalasta.

Leirillä keskusteltiin paljon, ja viikon aikana nousi usein esiin, miten vammainen tai sairas ihminen jää yksin, kun ystävät ja sukulaiset vähitellen kaikkoavat ympäriltä.

– Voiko olla, että kun katseyhteys puuttuu, ei tarvitse tai ei uskalleta kysyä, onko kaikki hyvin tai mitä kuuluu tänään. Sameiden silmien takana on kuitenkin se sama ihminen, jonka sydän sykkii lämpöä haluten jakaa sitä ulospäin, Karjalainen kiteyttää.

Näkövammaisten yksinäisyys ulottuu seurakuntiinkin.

– On rukouksen paikka, että olisimme valona maailmassa ja seurakunnassa ja ottaisimme toinen toisemme huomioon ja kaikkien lahjat käyttöön.

Antoisa juhlapäivä

Leirillä juhlittiin myös ”kolmikymppisiä” musiikin ja puheen siivittämänä. Juhlaan kutsuttu Lasse Kangassalo puhui hyvästä paimenesta ja siitä, miten lampaat eivät näe paimenta mutta kuulevat hänen äänensä. Leirien avainhenkilöistä Jouko ja Tarja Varjonen eivät päässeet leirille, mutta juhlassa kuultiin Joukon kirjoittama kaunis juhlapuhe, jossa sanottiin muun muassa, että Jumalalla on ”rauhan ajatukset meitä kohtaan, ei tuhon. Hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon” ja että ”mitä tässä maailmassa tapahtuukaan, saamme jäädä turvallisesti Isän, Kaikkivaltiaan Jumalan käsiin, joka pitää meistä huolen”.

Juhla päättyi ehtoolliseen ja juhlailtaa rannalla sävytti laulu, makkaranpaisto ja yhteys.  Siellä muun muassa tartuttiin yhdessä punottuun ketjuun, kukin nosti yhden leiriläisen nimilapun korista, sanoi hänestä jotakin hyvää ja sitoi lapun kiinni yhteiseen ketjuun.

– Illan päätteeksi Evankelistakodin isäntä Tarmo kietoi pitkän ”narun” kauniisti rannalla olevan tammen ympäri ja sitoi kiinni paksuun oksaan. Tästä tuli meidän leirimme kristuspuu, Sari Karjalainen kuvailee.

Sari Karjalainen, Ruut Ahonen