Naiset odottivat selkeämpää yhteistä linjausta

Syyspäivillä keskusteltiin naisten asemasta helluntaiherätyksessä monipuolisesti. Ristin Voiton haastattelemat naisteologit pitivät keskusteluja hyvinä, mutta olisivat toivoneet selkeämpää linjausta herätysliikettä jo vuosikymmeniä keskusteluttaneesta kysymyksestä.

Ison Kirjan opintovapaalla oleva oppilaitospastori ja helluntaiseurakuntien työntekijäjärjestön Help ry:n hallituksen jäsen ja sihteeri, mentorikouluttaja Katri Latokangas olisi toivonut herätysliikkeen johdon pystyvän antamaan seurakunnille vahvan suosituksen naisten pastoraalisen kutsumuksen täydestä hyväksymisestä.

– Siinä mielessä lopputulos oli pettymys. Selkeämpi kannanotto olisi ollut tärkeä esimerkiksi nuorille seurakuntatyöhön tuleville sukupolville ja sellaisille, jotka ovat jo töissä mutta kokevat sukupuolista syrjintää. Olisi ollut hyvä, että heillä olisi ollut selvempi tie eteenpäin, mutta aika ei ollut vielä kypsä selkeämpään kannanottoon.

Myös Soinin helluntaiseurakunnassa nuoriso- ja lapsityön pastorina toimiva Maria Hietanen olisi toivonut tilannetta selkiyttävämpää linjausta.

– Nyt toinen seurakunta voi siunata naisen työhön, kun taas toisessa hänen ei ole mahdollista olla työssä.

Hietanen toivoo, että helluntailiikkeessä jatketaan keskustelua ”asioista, joista on vaiettu vuosikymmenet” ja aletaan nähdä käytännöt, joilla ei ole raamatullisia perusteita mutta jotka ovat jääneet elämään.

– Suurin vaara on, ettei puhuta mistään. Olen kuitenkin  optimistinen ja luotan seurakuntien vanhimpiin ja johtajiin, sillä näen tahtoa päästä yhteisymmärrykseen erilaisissa näkemyksissä.

Iso Kirja -opiston rehtori Tanja Laulainen kiittää Syyspäivien alustuksia siitä, että ne eivät perustuneet herätysliikkeen kulttuurisiin tai totuttuihin tapoihin vaan keskittyivät raamatuntulkintaan. Paneelikeskustelussa tuotiin taas avoimesti esiin esimerkiksi nimitysten ja tehtävien ristiriita ja reilun ja avoimen työtoveruuden tarve.

– Toivoisin, että seurakunnat ja vaikuttajat oikeasti arvioisivat omia asenteitaan ja tulkintojaan suhteessa naiskysymykseen vilpittömästi, myös siitä näkökulmasta, perustuuko tulkinta totuttuihin tapoihin. Yhdessä voisimme enemmän. Tavan vuoksi naisia ei kannattaisi estää toteuttamasta kutsuaan.

Laulainen kertoo, että hieman yli puolet Iso Kirja -opiston opiskelijoista on naisia.

– Paljon voimavaroja – taitavia, päteviä, kutsulla ja suurella sydämellä varustettuja naisia – on tällä hetkellä käyttämättömänä. Onko seurakunnalla tähän varaa? Naisen näkökulmasta herätysliikkeemme ei myöskään näytä kovin houkuttelevalta, jos ajatellaan esimerkiksi uutta uskovaa, joka valitsee seurakuntaa kodikseen.

Anna Lehtinen