Muut mediat 7/2017

Helsinkiläisen Ressun lukion uskonnon ja psykologian lehtori Johanna Jämsä on huomannut, että lukiolaisten pohjatiedot uskonnosta ovat heikentyneet (Kotimaa 5/17).

– Uskonnossa on nyt kaksi pakollista kurssia. Ensimmäisessä on uskontotieteellinen näkökulma, toisessa perehdytään kristinuskoon eri puolilla maailmaa. Yllättävää on, että oman maailmankatsomuksen pohdintaa ei ole opetussuunnitelmassa mukana. Lukiomme on mukana tuntijakokokeilussa, jossa pakollisia uskonnon kursseja on vain yksi. Sen saa valita vapaasti. Lukion voi siis käydä ilman, että tietää mitään kristinuskosta, juutalaisuudesta tai islamista. Se on ongelma.


Apologeetta Mari Ovsepyan muistuttaa, ettei usko synny perustelemalla (Uusi Tie 5/17).

Mari Ovsepyanin ateisti-isoisä rakasti klassista musiikkia. Hän tapasi istua nojatuolissaan ja kuunnella sitä laadukkaan äänentoiston kautta. Kerran tyttö näki isoisänsä itkemässä – kuin sydän murtuneena.

– Hän sanoi: ”Mari, tällä hetkellä minusta tuntuu, että Jumalan on oltava olemassa. Jos on tällaista musiikkia, jonkun on oltava sen takana.”

Ovsepyanille hetki oli kiehtova kokemus, se opetti hänelle jotain evankelioimisesta. Vaikka perustelisi kristinuskon puolesta loputtomiin, ateistin päätä voi olla vaikea kääntää. Mutta taide voikin avata yhteyden Jumalaan. Se on kuin toinen reitti ristin juurelle.

– Se pääsee panssareidemme läpi tavoilla, joilla älyllinen apologia ei.

Kielitieteilijä vertaa sitä kääntämiseen. Joskus sanojen merkityksiä voi olla haastavaa kääntää toiselle kielelle.

– Joitakin asioita ei vain pysty ilmaisemaan samalla tavalla vieraalla kielellä.


Luterilaisen seurakunnan nuorisotyöntekijä Daniel Jakobsson koki aikoinaan seurakuntakuplan ahtaaksi ja haluaa nyt ohjata nuoria omaan ajatteluun (Sana 5/17).

– Yksi avain nuorten sydämiin on, että he saavat itse tehdä löytöretken uskoonsa. He saavat kasvaa omassa tahdissaan ja toteuttaa osan opetuksesta itse.

Jakobsson ei halua olla sellaista kristinuskoa opettava auktoriteetti, jonka opetus ei kestä elämänkriisien kohdatessa. Ei pidä olla niin mustavalkoista kuin hänen nuoruudessaan. Erityisen tarkka hän on siitä, miten paljon riparilla vedotaan tunteisiin. Siinä iässä tunteet kuohuvat joka tapauksessa rajusti.

– Ei tunteissa ole mitään vikaa, mutta huomio ei saa keskittyä liikaa tunteisiin, koska silloin mennään vikaan. Ainakin minun kohdallani liian tunnepitoinen opetus ei ollut kestävällä pohjalla.