Muut mediat 46/2015

“Lue Raamattua lapsen silmin”, kehottaa eksegetiikan professori Lauri Thurén (Uusi Tie 44/16).

Reformaattorit nousivat sitä ajatusta vastaan, että Raamattu on niin vaikea, että sitä ei parane tavallisen ihmisen lukea. Tulkinnan yksinoikeus kuului papeille.

– Luulen, että sellaista näkemystä on tullut uudestaan. Edes normaalit teologit eivät uskalla lukea ja tulkita Raamattua, vaan se nähdään eksegeettien hommana.

–– Lauri Thurénin mukaan suurimmat ongelmat raamatuntulkinnassa syntyvät siitä, kun ollaan Raamatun kanssa eri mieltä.

– Esimerkiksi Paavalia yritetään väkisin käännyttää, jotta hänestä tulisi sellainen moderni skandinaavinen pehmoisä, joka edustaisi niitä arvoja, jotka meille ovat tärkeitä. Mutta ei se Paavali vaan käänny, kun hän on jo kuollut.


Uskoontulo ei ratkaise kaikkea, tietää lauluntekijä Mika Kolehmainen (Hyvä Sanoma 11/16).

Mika kertaa jostakin kuulemaansa tarinaa Afrikassa työskennelleestä lähetyssaarnaajasta, joka kulki seurueensa kanssa heimoalueelta toiselle. Kesken kaiken kantajat kieltäytyivät jatkamasta matkantekoa. Kun heiltä kysyttiin, mikä oli vialla, he sanoivat, että heidän piti jäädä odottamaan sieluaan. Ilman sielua he eivät voisi jatkaa eteenpäin.

– Tämä on mielestäni aivan ydinjuttu elämässä. Kiireen keskellä unohtuu usein se, että meidän pitäisi olla kokonaisia ihmisiä. Välillä pitää pysähtyä, että sielu ehtii mukaan. Itsellenikin tämä on äärettömän vaikeaa. Uskoontulo ratkaisee kyllä monia asioita, mutta ei välttämättä kaikkea. Onneksi Jumala on kuitenkin niin armollinen ja hyvä, että Hän haluaa tehdä meistä kokonaisia.


Minna Sipilä kertoo, että ennen lapsen kuolemaa ylistyspsalmi 103 soi hänen mielessään (Sana 45/16).

– Nyt ymmärrän, että Jumala valmisti minua lempeästi muutaman kuukauden päässä odottavaan syvään rotkotaipaleeseen, tuohon pohjattomaan, outoon paikkaan, johon pimeyden keskellä putosin.

Hän muisteli myös hetkeä, jolloin hän sai puhelimessa kuulla poikansa menehtyneen.

– Kaksi ajatusta nousi silloin mieleeni. Ehkä hiukan yllättäen ensimmäinen ajatus oli kiitos. Kiitin siitä, etten tiennyt Tuomon kuolemasta etukäteen. En olisi voinut elää sellaisen tiedon kanssa.

– Toinen ajatus oli: ”Minun tieni eivät ole teidän teitänne.” Se oli samaan aikaan syvästi lohduttava ja hyvin lopullinen ajatus. Sen pohjattomalta tuntuvan rotkon pohjalla sainkin tuntea Kaikkivaltiaan lujat kädet, jotka ottavat syliin. Jumala lohdutti.


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja