Muut mediat 44/2016

Syyskuussa solmitun Kolumbian rauhansopimuksen taustalla on Farc-sissien keskuudessa levinnyt kristillinen herätys, Uusi Tie -uutisoi (43/2016).

Vähemmän tunnettu tosiasia on, että rauhansopimuksen taustalla on kristillisen uskon luoma uusi ilmapiri Farc-sissien keskuudessa.

– Näkemykseni on, että tämä on vuosisadan suurin diplomaattinen läpimurto, ja sen takana on kristitty lähetystyöntekijä. Ilman herätystä Farc ei olisi koskaan suostunut allekirjoittamaan sopimusta, jossa he antavat aseensa pois, sanoo First Step Forum -järjestön toiminnanjohtaja, rovasti Johan Candelin.

Candelin viittaa yhdysvaltalaiseen Russall Martin Stendaliin, joka on tehnyt lähetystyötä Farcsissien parissa yli kolmekymmentä vuotta. ––

Lopullinen läpimurto Farcin keskuudessa on tapahtunut parin viime vuoden aikana, kun järjestön johtajisto on tullut uskoon.

– Farcin korkeimmassa päättävässä elimessä on kuusi henkilöä. Heistä kolme tai mahdollisesti neljä on tullut uskoon ja seuraa nyt Jeesusta. Muutkin johtajista suhtautuvat kristinuskoon erittäin positiivisesti.

 
Eläköitynyt arkkipiispa Jukka Paarma joutui uransa aikana kamppailemaan arkuutensa kanssa (Sana 42/16).

Pitkin ammatillista matkaa myös päätyminen vieraiden ihmisten eteen ja uusiin tilanteisiin tuntui haastavalta.

– Kun muutamia kertoja sai kerättyä rohkeuden tarttua aivan ylivoimaiselta näyttäviin haasteisiin, vaikeisiin tilanteisiin ainakin jossain määrin tottui.

Yksi selviytymiskeino oli perusteellinen ja huolellinen valmistautuminen ennakkoon. ––

– Pidän yhä itseäni enemmän syrjäänvetäytyvänä kuin seurassa esille pyrkivänä. Mieluummin kuuntelen muita kuin pyrin tuomaan esille omia näkemyksiäni, Paarma toteaa.

Hengellisessä työssä merkittäviä hetkiä olivat vihkimykset papiksi ja piispaksi.

– Koin niissä, että Kristus ja kirkko olivat minut tehtäviini kutsuneet – en minä itse. Olen ajatellut, että kutsujat tietävät, kenet saavat. Siitä tein johtopäätöksen, että riitän tällaisenani, parhaani tehden. Se on antanut rauhan sisimpään.


Hengellisen kuukauslehden (10/16) päätoimittaja Simo Juntunen pohtii halpaa ja kallista armoa.

Bonhoeffer kritisoi voimakkaasti 1930-luvulla kirkkoaan halvan armon julistamisesta. Taustalla oli kirkon liiallinen myötämielisyys ja epäonnistuminen natsien vastustamisessa niin ideologisesti kuin käytännössä. Synnin vanhurskauttaminen eli halpa armo merkitsi elämää tuhoavien voimien hyväksymistä. Halpa armo johtaa välinpitämättömyyteen ja passiivisuuteen suhteessa lähimmäiseen. Muutosta ei silloin tarvita. Armo on ”kallista”, missä kohdataan oma syntisyys, kadotuksenalaisuus, köyhyys ja kilvoituksen vajavuus. Kallis armo herättää näkemään lähimmäisen ja hänen tarpeensa.