Muut mediat 43/2016

Johanna Lindh teki väitöstutkimuksen poikkikristillisyydestä, jolla hän tarkoittaa muun muassa useiden yhteisöjen tilaisuuksissa käymistä ja jatkuvaa, hengelliseen toimintaan liittyvää yhteydenpitoa muiden tunnustuskuntien jäsenten kanssa (Sana-lehti 42/2016).

Havaitsin, että Suomessa, Saksassa ja Yhdysvalloissa poikkikristillisyyden yleistymiseen vaikuttavat samankaltaiset syyt. Yksilötasolla niitä ovat henkilökohtaiset kriisit, uskonnollisten käsitysten muuttuminen sekä institutionaalisen ja sosiaalisen kontrollin vastustaminen. Yleisesti poikkikristillisyyttä ovat vauhdittaneet ekumeeninen keskustelu, yhteiskristillinen toiminta sekä evankelikaalisen herätyskristillisyyden lisääntyminen. ––

Suomessa poikkikristillisyyden yleistyminen näkyy esimerkiksi lisääntyvinä kotikokouksina. Ne ovat vertaisryhmätoimintaa; virallista järjestäjää ei ole, vaan eri tunnustuskuntiin kuuluvat kristityt järjestävät kokoontumiset itse.


Katuevankeliointia harjoittava Joni Niemi tutustui asiaan opiskellessaan yhdysvaltalaisessa kristillisessä yliopistossa (Sanansaattaja Extra 2/2016).

– Ajatus katuevankelioinnista tuntui aluksi ihan sairaan vaikealta ja pelottavalta. Lähdin pienestä liikkeelle. –– Meille opetettiin kultainen neuvo: ole todella armollinen itsellesi. Ainoa tavoite oli mennä jakamaan evankeliumia jollekin.

Palattuaan Suomeen Joni Niemi on jatkanut katuevankeliointia silloin tällöin. ––

– Olen huomannut, että hengelliset kysymykset ihan oikeasti kiinnostavat suomalaisia. Ihmiset ovat kuitenkin aika arkoja ja uskonasiat jonkinlaisia tabuja.

–– Menen heittämään small talkia. Kysyn, miten päivä on mennyt, kerron ehkä omasta työpäivästäni. Sitten sanon: ”Älä säikähdä, minulla on tapana alkaa jutella ihmisten kanssa Jumalasta. Jos sinulle sopii, niin minua kiinnostaisi tietää, mitä sä ajattelet näistä asioista.” Lähden aina liikkeelle kysymyksillä. Haluan tietää, mitä toinen ihminen ajattelee. ––

Vieraalle ihmiselle pitää Joni Niemen mukaan tehdä selväksi, että häntä ei yritetä käännyttää. Luottamuksen herättäminen on tärkeää.


Rukous on tullut vuosien myötä entistä tärkeämmäksi, kertoo lastenohjaajana työskentelevä Sanna Sinisalo Kotimaalehdessä (42/2016).

Elämässä tapahtuu myös ikäviä asioita. Haen turvaa rukouksen kautta, enkä selviäisi ilman sitä. Tuskastuneena ollessani rukoileminen ei aina onnistu. –– Entisessä työyhteisössäni käytetään esirukouslistaa, jossa kaikille työntekijöille on oma päivämääränsä. Minusta tuntuu ihanalta, kun ihmiset sanovat rukoilevansa puolestani. Saan siitä paljon lohtua. Rukous tuo rauhan sydämeen.