Muut mediat 38/2016

Suomen Lähetysseuran aluetiedottaja Sari Lehtelän mukaan nykypäivän lähetystyö pyrkii vuoropuheluun (Silta 9/16).

– On normaalia ihmisten välistä kohtaamista, että kunnioitamme toisen uskoa, kuuntelemme hänen näkemyksiään sekä elämme ja jaamme omaa uskoamme, hän sanoo.

– Kyse on siitä, että kerromme Jumalan rakkaudesta, kutsumme ja annamme mahdollisuuden tulla sen piiriin. Siihen ei liity pakkoa eikä puristamista. Vain Jumalan Pyhä Henki voi avata jotain uutta.

Lehtelän mielestä vastuu evankeliumin levittämisestä ei tarkoita sitä, että muut uskonnot pitäisi nähdä vain kokoelmana vääriä uskomuksia, joita ei voi arvostaa.

– Kaikki me hapuilemme Jumalan suuntaan. Kristus on kirkkain osoitus Jumalan rakkaudesta. Kristittyinä meidän tehtävämme on kertoa avoimesti tätä sanomaa. Jumalan asia on kirkastaa itsensä ihmisten sydämissä.


Pekka Mäkipää lähetysjärjestö Kylväjästä sanoo, että pestit lähetyskentillä jäävät usein lyhytaikaisiksi (Kotimaa 36/16).

Mäkipään mukaan työn kesken jäämiseen johtaneita syitä ovat olleet sairaudet, vaikeat olosuhteet työalueilla, lasten koulunkäynnin järjestäminen, ihmissuhdekysymykset sekä viisumivaikeudet.

– Yleisesti ottaen lähtemisen esteenä ovat nuorten aikuisten turvallisuushakuisuus sekä lähetystyön julkisuuskuva.

Syksyn 2016 kurssille on Kylväjässä tulossa neljä kandidaattia.

– Hakijoita näyttäisi olevan. Kysymys on, kestääkö kutsumus ja miten löydettäisiin sopivat. Etenkin perheiden lähettäminen on yhä suurempi haaste. Yhä harvemmat vanhemmat ovat valmiita viemään lapsiaan lähetyskentille.


FT Eija-Riitta Korhola kysyy, miten tunnistaa uskon nimissä kulkeva eksytys (Askel 9/16).

Tehtävä on haastava: sama henkilö, joka kehotti rakkauteen ja yhteyteen sekä varoitti tuomitsemasta, kehotti varomaan vääriä profeettoja.

Tämän jälkimmäisen kehotuksen moni onkin ottanut tosissaan. Niin tosissaan, että se vaikuttaa mielikuviin kristityistä. Etenkin sosiaalisessa mediassa se jopa hallitsee mielikuvia. Ai kristityt? Ne, jotka ovat vastustamassa aina jotain omaa sakkiaan. Maailman ne jättävät rauhaan. ––

Kuulin äsken radiojumalanpalveluksessa vertauksen, joka jäi mieleeni. Pappi kertoi kokeneiden väärän rahan tutkijoiden sanovan, ettei asiantuntijaksi kehitytä opettelemalla tuntemaan mahdollisimman monia väärennöksiä. Paras väärän rahan tunnistaja on se, joka tuntee sen oikean perin pohjin.

Se on tärkeä ohje niille, jotka ovat ottaneet asiakseen tunnistaa eksyttäjät.