Muut mediat 37/2016

Toimittaja Ruben Stillerin mukaan rasistinen puhe on Suomessa normalisoitunut (seurakuntalainen.fi 6.9.).

– Joillakin ihmisillä on sananvapaudesta sellainen käsitys, että mitä enemmän solvaa vähemmistöjä, sitä rehellisempi on. Se on rehellisyyden irvikuva ja infantiili sananvapauskäsitys.

Kristityt saavat Stillerin mukaan elää Suomessa vielä ilman pelkoa.

– He ovat sentään enemmistö. Se, mikä kirkollisissa keskusteluissa agnostikkoa joskus ärsyttää, on sellainen uusateismi, joka pitää uskonnollista vakaumusta lapsellisena.

– Ennustukseni on, että monimuotoinen uskonnollisuus tekee comebackin. Kun markkinatalous särkee ihmisiä, tarvitaan uskontoa. Uskonnollisuus vastaa kulutuskulttuurin jättämään tyhjyyteen. Tiede ei siihen riitä.

Entä kuvaako suvakki–konservatiivi-keskustelu Suomen henkistä ilmapiiriä, vai saavatko ääripäät siinä vain suhteettoman suuren näkyvyyden?

– Netissä tämä polarisoituminen kärjistyy. Voi olla, ettei tilanne ole niin paha kuin luulisi. Mutta minua kyllä ärsyttää myös ylistävä puhe niin sanotuista tolkun ihmisistä. Natsi-Saksassa tolkun ihmiset eivät puuttuneet pahuuteen.


TT Eero Junkkaala kirjoitti kirjan luterilaisen kirkon viidennestä herätysliikkeestä, joka on  hänen hengellinen kotinsa (Uusi Tie 35/16).

– Viidesläisyyden yksi vamma on siinä, että mennään oppi eikä rakkaus edellä. Meistä tulee vaikutelma, että kyttäämme toisten uskoa. Silloin ne, jotka eivät ole niin varmoja uskossaan, ottavat etäisyyttä, Junkkaala pohtii.

Hän kuitenkin myöntää, että ilman viidesläisten huutavaa ääntä oltaisiin moneen kertaan ”menty metsään” kirkossa. Mutta opin puolustaminen ei saa muuttua päätehtäväksi.

– Itse olen viime vuosikymmeninä omissa puheissani välttänyt mollaamasta niitä, jotka ovat väärässä, koska se ei ole hedelmällistä. Yritän julistaa sanomaa Kristuksesta, ja kun ihmiset uskovat sen, he löytävät oikean tien.


Kolumnisti Gun Daménin mukaan nuorten työllistyminen on nykyään vaikeampaa kuin hänen nuoruudessaan (Kotimaa 35/16).

Jo Benedictus Nursialaisen (480–543) luostarisääntö kuului: Rukoile ja tee työtä – Ora et labora. Nykyään sen voisi helposti kääntää muotoon: Rukoile, että ensin saat työtä. Uskon, että se on rukous, jota rukoillaan monessa Suomen kodissa, se pyörii monen työnhakijan ja hänen läheistensä mielessä ja sielussa. En voi muuta kuin yhtyä tähän rukoukseen: Rakas Isä, anna kaikille sitä hakeville työtä!


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja