Muut mediat 36/2016

Kotimaa-lehti (34/16) herättelee keskustelua uskoontulosta. Marjaana Kanerva kertoo kasvaneensa uskoon.

– Usein ajatellaan, että uskoontulo tarkoittaa kääntymystä, jolla on oma dynamiikkansa, kuten syyllisyys, johon tarvitaan anteeksisaaminen. Kuitenkin on ihmisiä, joita eivät paina väärät teot vaan arvottomuuden ja huonommuuden tunto. Niistä vapautuminen on eri asia kuin anteeksianto.

Kääntymyksessä voi Kanervan mielestä olla kyse joko rakastetuksi tulemisen kokemuksesta tai maailmankuvan niksahtamisesta uuteen asentoon. Toisin sanoen kääntymys koskettaa sydäntä ja päätä. Ihmiset ovat erilaisia ja kääntymyksen eri puolet korostuvat heidän hengellisissä kokemuksissaan.


Uuninpankkopoika-blogia pitävä juristi Saku Timonen sai näköalaa syrjäytymiseen teini-ikäisten rikoksentekijöiden sosiaalityöntekijänä (Sana 34/16).

Pojat kertoivat mielellään elämäntarinoitaan bodarin näköiselle ”sossutädille”.

– Silloin ymmärsin, miten vaikeaa on välttää syrjäytyminen, jos on vauvasta asti ollut lastensuojelun asiakas. Monen tie vei vääjäämättä vankilaan. Olin kuullut, että uskoon tuleminen oli monen ainoa toivo, mutta en uskonut ennen kuin näin. Eräs nuori oli toivoton tapaus, täysi riiviö, mutta tultuaan uskoon hän marssi kertomaan poliisille kaikki rikoksensa. Muutos oli ällistyttävä.


Psykologi Sanna Korpela työskentelee Kyproksella ihmiskaupan uhrien parissa (Sanansaattaja 34/18).

Sanna Korpelan mielestä tällaisessa työssä tarvitaan myös niitä hetkiä, jolloin tekisi mieli pakata laukut ja lähteä kotiin.

– Se kertoo työn tärkeydestä. Niissä tilanteissa punnitaan, kenen voimassa tätä kaikkea oikein tehdään. On tärkeää, että vaikea työ tuntuukin välillä vaikealta, Sanna pohtii.

Haasteellisen työn toinen puoli on kuitenkin vahvasti motivoiva.

– Tässä työssä minulla on syvä tunne siitä, että työllä on oikeasti väliä. Ei niinkään se, että saisimme nopeasti muutoksia aikaan tai jonkun elämä muuttuisi yhdessä päivässä, vaan se, että muutamakin askel oikeaan suuntaan voi olla todella merkittävää ihmisen elämän kannalta.


Hanna Ranssi-Matikainen pohtii blogissaan hengellistä kasvua (seurakuntalainen.fi 19.8.).

Hengellisen maaperän muokkaamiseen, siihen juurtumiseen ja juurten maassa pitämiseen kannattaa panostaa silloin, kun elämässä menee hyvin. Vähän samalla tavalla kuin missä tahansa ihmissuhteessa. Vasta pitkä juoksu tai poikkeusolot paljastavat, millaisista aineksista elämää kannattelevat hengelliset rakenteet on tehty.