Muut mediat 34/2016

TT, pastori Teemu Kakkuri kommentoi Emilia Karhun blogitekstiä uskosta vieraantumisesta (kotimaa24.fi 15.8.).

Minullakin oli nuorena aikuisena noin 30 vuotta sitten jakso, jolloin kaikki usko loppui kuin seinään. Se oli aika rankka kokemus, koska olin jo kirkon työssä. Onneksi oli viisas esimies, joka neuvoi, että annetaan ajan tehdä työtä ja käydään yhdessä läpi tämäkin erämaa. ––

Aika aikaa kutakin. Luin hirvittävät määrät teologiaa yksinäisyydessä. Kun tulin myllystä läpi, olin vakaammalla pohjalla. Kannattaa antaa itselleen aikaa ja tutkia asioita kaikessa rauhassa, sen sijaan että lukitsee paikkansa kulloistenkin vaihtelevien tunteiden mukaan.

 
Opettaja Helena Salakan mukaan ei haittaa, vaikka kysymyksiä olisi enemmän kuin vastauksia (sana.fi 18.8.).

Uskalletaanko seurakunnissa kuunnella uusia ihmisiä ja heidän mielipiteitään vai odotetaanko, että heidän tulee sopeutua olemassa oleviin tapoihin? Olen ollut itse seurakunnan kokouksissa, joissa musiikin aikana oletetaan kaikkien nousevan ylös ja nostavan kätensä ylös suoraksi. Olen ollut myös kokouksissa, joissa musiikin aikana kaikkien oletetaan istuvan hiljaa paikoillaan. Olen ollut myös kokouksissa, joissa kädet saa nostaa maltillisesti ylös noin 90 asteen kulmassa. Miten tähän on tultu? Miten nämä kaikki tavat ja seurakuntakulttuurit ovat muotoutuneet? Mitä tapahtuu, kun uusi ihminen tulee mukaan ja villiintyykin tanssimaan kirkon penkissä? Hakeeko suntio hänet äkkiä pois? ––

Luin jostain neuvon kyselyikäisten vanhemmille. Kun lapsi tulee kysymään, miten tuuli syntyy tai voiko mummonsa kanssa mennä naimisiin, hänelle voi sanoa, että onpa hieno kysymys. Aikuisten ei tarvitse olla vastausautomaatteja. Antakaamme ihmettelylle ja kysymyksille tilaa – olipa sitten kysyjänä lapsi tai aikuinen.


Mielenterveystyön kokemusasiantuntija Sami Muntherin mielestä erakoituminen ei tee kenellekään hyvää (hs.fi 18.8.).

– Ihminen tarvitsee ilmaa ja ihmisiä, kohtaamisia ja jakamista. Kotona vain miettii, miltä tuntuu ja mitähän muut ajattelevat minusta. Vinkkeli vinksahtaa. ––

Sairaus ei Muntherin mukaan muutenkaan määritä ihmistä niin paljon, mitä helposti ajatellaan.

– Minulla on ollut napatyrä. En ole silti mikään napatyrä-ihminen. Minulla on myös diabetes, mutta en esittele itseäni, että hei, olen Sami ja diabeetikko. On muutakin elämää kuin sairaudet, ja siihen kannattaisi keskittyä.