Muut mediat 33/2016

Hengellinen kasvu on sitä, että Jumala kasvaa ja minä vähenen, Pelastusarmeijan sotilasavustaja Welma Mäkiö kirjoittaa (Sotahuuto 8/16).

Tekeminen on osa elämää, mutta ei koko ajan. Lepo on tärkeä osa sitä, että tekee parhaansa. Elämä kun on enemmän vaellusta kuin pikajuoksua. Välillä tuntuu, että nykymaailmassa ihmisten pitäisi suoriutua vuosi vuodelta tehokkaammin ja paremmin, väsymättä kuin kone. Uskossa elävä ihminen ei ole Jumalan silmissä lakkaamatta työtä tekevä kone, vaan Hänen rakas lapsensa. Miksemme voisi heittäytyä lapsen asemaan, tehdä parhaamme asioissa, joihin voimme vaikuttaa, ja uskoa että rakas Isä huolehtii siitä, mikä ei ole meidän käsissämme?


Häävalokuvaaja Maria Hedengrenin mielestä jokainen aviopari on kaunis (Sanansaattaja 32/16).

– Kun omassa avioliitossani tulee huono päivä, pysähdyn miettimään liittomme hyviä asioita, hetkiä ja aikoja. Silloin tajuan, ettei kaikki ole huonoa vaan suhteessa on myös paljon hyvää. Se saa minut hymyilemään. Tätä haluan myös kuvaamilleni aviopareille. Että he voisivat huonona päivänä katsoa hääkuviaan ja palata kaikkeen siihen hyvään kysyen toisiltaan: Muistatko, kun menimme naimisiin? Muistatko, miten onnellisia olimme? Muistatko, miten vahvasti tunsimme toisiamme kohtaan? Muistatko sen liiton, jonka solmimme seurakunnan ja Jumalan kasvojen edessä?


Kristina Karlsson pääsi irti huumeista ja prostituutiosta (Voi Hyvin 6/16).

Kristina tutustui pappiin, josta tuli hänelle tuki ja turva. Pappi järjesti Kristinan Tukholmaan katkaisuhoitoon. Siellä hän tapasi kohtalotovereitaan. ––

Rutiininomainen elämä luonnonkauniissa paikassa teki hyvää.

– Aloin ajatella lapsiani uudesta näkökulmasta. Ymmärsin, etten ollut pystynyt antamaan heille tukea, turvaa ja huolenpitoa. Ennen ajattelin niin, että lapsi on turvassa sylissäni, vaikka mies uhoaa vieressä. En ymmärtänyt, ettei näin ollut.

Kuntoutuksen jälkeen Kristina kävi raamattukoulun. Hän jakoi huoneen romaninaisen kanssa, josta tuli ystävä ja tukija. Kristina parsi hitaasti ja varmasti elämänsä kuosiin.

– Päästin kontrollista täysin, annoin kaiken Jumalan käsiin. Itsetuntoni alkoi kohota. Uhrista kehkeytyi voittaja.


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja