Muut mediat 26/2016

Uskoontulo sai Prinssi Jusufin eli Iyouseyas Belaynehin vaihtamaan päihteet musiikkiin (iltalehti.fi 19.6.).

18-vuotiaana Prinssi Jusufin elämä muuttui dramaattisesti, kun hän tuli uskoon. Kännääminen ja tupakanpoltto loppuivat siihen paikkaan.

– Vanhemmat on uskovaisia, ja olin mä jollain tapaa vaikuttunut aina niiden kautta. Mut halusin, että se on mun oma päätös, eikä niin, että seuraan taas jonkun muun päätöstä.

Myös kaveripiiri meni vaihtoon. Jusuf hakeutui enemmän sellaisten kaveriensa seuraan, jotka ovat uskovaisia tai juovat vähemmän.

– En mä sanonut suoraan välejä poikki, mut mä tiesin, etten pysty olee niiden kaa, kun mä tiesin, ettei se oo hyväks mulle. Jusuf alkoi viritellä musiikkikuvioita uusien parhaiden kavereidensa kanssa. Samalla ”pahispiirin” kaverit kuittailivat Jusufille ja hänen ystävilleen uskovaisuudesta.

– Jengi vaan hoki, et onko meistä tullut jotain pastoreita. Yks meidän bändiläisistä sanoi, että mitä jos se ois meidän bändin nimi. Me haluttiin osoittaa, et me ollaan tosissamme uskovaisuuden suhteen, et se ei oo mikään läppä, Jusuf sanoo.

Hanna Ranssi-Matikainen muistuttaa blogikirjoituksessaan, ettei ihminen jalostu edellisten sukupolvien tekemillä löydöillä (seurakuntalainen.fi 22.6.).

Hyveiden sisäistäminen ja evankeliumin julistaminen muistuttavat monella tapaa toisiaan: Jeesuksen lähetyskäsky ei tule sillä valmiiksi, että yksi sukupolvi kuulee evankeliumin ja alkaa elää sen mukaan. Seuraavalle polvelle täytyy tarjota sama mahdollisuus. Mikä tahansa ihmisryhmä on vaarassa taantua tavoissaan, ellei se Paavalin sanoin kadu väärin tekemisiään, käänny Jumalan puoleen ja ala tehdä tekoja, joissa tuo 180 asteen käännös näkyy. Nykyisessä pirstaleisessa ja monimutkaiselta näyttävässä maailmassa on hyvä muistaa, miten Jumalan tiet ovat edelleen suoria – vain me ihmiset teemme niistä kiemuraisia.

Psykiatrinen sielunhoitotyö muutti Antti Sipolan käsitystä ihmisyydestä (Mielenterveyshoitaja 2/16).

Voiko usko sekoittaa ihmisen mielen? – Ei sekoita. Sitä käsitystä minä en ainakaan allekirjoita. Enemmänkin usko saatetaan ottaa mukaan jo valmiiksi harhaiseen mieleen, eli aate tulee ikään kuin sekavan mielen kumppaniksi tai kaoottisen tilanteen tueksi. – Minun uskoni on, että oikea Luoja ei mieliä sekoita, vaan on aidosti turva turvattomalle, sanoo Antti Sipola, rovasti ja sairaalasielunhoidon konkari.