Muunneltavuus on päivän sana seurakuntarakennuksissa

Hyvät tilat toivottavat kävijän tervetulleeksi, Olavi Hakola sanoo. Seurakuntien sisustusta suunnitellessa halutaan nyt yhdistää juhlavuus ja käytönnöllisyys. Porvoon helluntaiseurakunnan saniteettitilojen sisustuksen suunnitteli interiööritaiteilija Jami Suhonen.
Hyvät tilat toivottavat kävijän tervetulleeksi, Olavi Hakola sanoo. Seurakuntien sisustusta suunnitellessa halutaan nyt yhdistää juhlavuus ja käytönnöllisyys. Porvoon helluntaiseurakunnan saniteettitilojen sisustuksen suunnitteli interiööritaiteilija Jami Suhonen.
Porvoon helluntaiseurakunnassa on totuteltu viime vuosina saamaan positiivista palautetta yllättävästä asiasta. Joidenkin mielestä seurakunnalla on maan helluntaiseurakuntien hienoimmat vessat.

Kieltämättä remontoiduissa saniteettitiloissa on erilaista rauhaa ja tasapainoa kuin julkisten tilojen vessoissa yleensä. Valaistus on vaihtunut kliinisestä pehmeään. Valkoisen rinnalle on saatu lämpimiä värisävyjä. Peilinkehykset ovat koristeelliset ja designlavuaarin reunalla hymyilee orkidea.

Seurakunnan pitkäaikaista, hiljattain väistynyttä puheenjohtajaa Olavi Hakolaa vessojen suosio naurattaa. Toisaalta Hakolan mukaan remontin yhteydessä saatiin sitä, mitä lähdettiin hakemaankin.

– Ihmiset valitsevat nykyään ravintoloitakin sen mukaan, minkälaiset käymälät niissä on. Meilläkin haluttiin sisustamisratkaisuilla tehdä tiloista houkuttelevampia ja viihtyisämpiä.

Porvoossa remontti ei rajoittunut vessoihin. Koko rukoushuone on käynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana läpi suuren muutoksen näkymättömästä talotekniikasta pintoihin asti, ja projekti jatkuu vielä vuosia.

Avaruutta on lisätty kaatamalla seiniä, muuttamalla valaistusta ja valitsemalla miellyttäviä pintamateriaaleja.

1960-luvulta tähän päivään

Sisustussuunnittelija Kati Punju puhuu luonnonvalon merkityksestä. Seurakuntasali voisi ihanteellisimmillaan olla vaalea ja avara, maltillisilla värisävyillä höystettynä.

– Nyt käyttäisin vaaleaa lilaa ja saven eri sävyjä. Tilojen olisi kuitenkin hyvä olla muunneltavissa ja ajanmukaistettavissa.

Sisustusteknikko Lea Hursti on niin ikään sitä mieltä, että tilat ”tulisi voida päivittää” aika ajoin. Siksi liian betonoidut ratkaisut ovat harvoin toimivia.

Hursti suunnitteli Helsingin Siion-seurakunnan salin uuden ilmeen. Uudistetuille vaaleille seinille kiinnitettiin värikkäitä, läpikuultavia akryylilevyjä.

– Niillä pystyttiin muuttamaan salin ilme täysin.

Siionin vanhaan elokuvateatteriin tehty kokoussali oli lähes täysin 1960-lukuisessa asussaan. Saliin saatiin avaruutta vaalentamalla, valaisemalla ja värivaloille suunnitelluilla alttariverhoilla.

Hurstin mukaan Siionin ja joidenkin muiden seurakuntien ongelma on ”hengailutilojen” puuttuminen.

– Aulan tulisi olla iso ja avara. Se toivottaa tervetulleeksi ja siihen on helppo siirtyä kokouksen jälkeen juttelemaan ja vaikkapa juomaan kahvia.

Porvoossa aulaa avartavat kattoon kiinnitetyt naulakot ja suuret peilipinnat.

Kova lattia ei huou lämpöä

Lea Hursti ja Kati Punju toivovat löytävänsä sisustuksissa jonkin punaisen langan tai teeman, johon kokonaisuus nojautuu.

– Tila ei saa pyytää anteeksi olemassaoloaan, Punju sanoo. Lea Hursti pitää haasteellisena sitä, että seurakunnassa tulisi viihtyä monenlaisia ihmisiä.

– Ei salia voi suunnitella vain naisille, ja laittaa kukkia joka paikkaan. Salia käyttävät myös miehet, nuoret ja eri kulttuureista tulevat muut ihmiset.

Kati Punjun mukaan lattia on seurakuntatilassa usein ongelmallinen sisustamisen kannalta. Helposti valitaan kova klinkkerilattia, joka on usein myös edullisin ratkaisu.

– Kova lattia on tietenkin helppohoitoinen, mutta lämpöä se ei kyllä tuo.

Punjun unelmalattia saliin olisi tällä hetkellä leveälankkuinen lautalattia, joka on samanaikaisesti juhlava ja kodikas. Muutenkin hän yhdistäisi saleihin lämpöä ja ylevyyttä ja veisi visuaalisuutta asteen verran nykyistä pidemmälle.

– Jos voisi tehdä salin aivan alusta, siinä voisi olla esimerkiksi korkeat ristikkoikkunat, hienot ja mukavat tuolit ja vaikkapa suuria kattokruunuja, Punju kuvailee.

– Salihan symboloi seurakuntaa Kristuksen morsiamena. Sen on oltava juhlavassa kunnossa.

Harrastetiloja kaivataan

Monet rukoushuoneet ovat olleet rakennusteknisesti yksinkertaisia, talkoovoimin toteutettavissa. Tämä on johtanut juhlasalipainotteisuuteen, eikä harrastetiloja juuri ole.  Porvoossa entinen kostea kellari sai uuden elämän nuorisotilana.

Kerhotiloissa käytännöllisyys on arvossaan.

– Tarvikkeiden tulisi olla helposti saatavilla. Sinänsä kerhotilat ovat usein harmillisen karuja, vaikka ne voisivat hyvin olla kodikkaitakin, Kati Punju sanoo.

Lea Hursti toteaa, että nykyään olisi osattava huomioida lapsiperheet jo suunnitteluvaiheessa. Siionissa vanha projektorihuone salin perällä saanee uuden elämän lastenhuoneena, josta on hyvä näköyhteys kokoukseen.

Porvoossa katutason sali saa lähitulevaisuudessa uuden sisustuselementin, biljardipöydän.


Anssi Tiittanen


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja