Murentaako uusi opetussuunnitelma kristillistä ihmiskäsitystä?

Ole rohkeasti mukana koulun arjessa, älä vain kauhistele, kannustavat kristityt opettajat vanhempia.
Ole rohkeasti mukana koulun arjessa, älä vain kauhistele, kannustavat kristityt opettajat vanhempia.
Koulujen syyslukukausi on käynnistymässä, ja sen myötä uudistettu perusopetuksen valtakunnallinen opetussuunnitelma (OPS) otetaan käyttöön.

Ohjeistusta on luonnehdittu entistä kokonaisvaltaisemmaksi ja lapsilähtöisemmäksi. Siinä painotetaan oppilaan aktiivisuutta, vuorovaikutteisuutta sekä yksilön hyvinvointia ja kasvua aktiiviseen kansalaisuuteen. Yhteiskunnalliset muutokset, kuten moniarvoistuminen ja teknologian kehitys, on niin ikään otettu huomioon.

Joitakin kristittyjä ovat huolettaneet moniarvoisuuteen ja seksuaaliseen tasa-arvoon liittyvät painotukset. Tulisiko uskovien vanhempien olla niistä huolissaan? Mitä käytännön seurauksia uudistuksilla on?

Ei dramaattisia muutoksia

Seinäjokinen luokanopettaja Kai Loikkanen muistuttaa, että opetussuunnitelmatyö on osa normaalia koulutyötä. Valtakunnallinen OPS määrittelee sen, mitä ja miten kouluissa tulee opettaa, sekä antaa suuntaviivoja oppimateriaalin tekemiseen.

– Maakunnalliset sekä paikkakunta- ja koulukohtaiset opetussuunnitelmat täydentävät valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Jälkimmäisissä voidaan ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet.

Loikkanen näkee suunnitelmien päivittämisen tärkeäksi, jotta opettajakunta pysähtyy aika ajoin miettimään opetuksen sisältöjä.

– Muutokset käytännön koulutyössä eivät kuitenkaan ole niin dramaattisia kuin aiheeseen liittyvästä uutisoinnista voisi joskus päätellä, hän sanoo.

Luokanopettaja ja Keski-Uudenmaan kristillisen alakoulun apulaisrehtori Mari Vesin näkee, että uusi opetussuunnitelma vaikuttaa koulutyöhön enemmänkin toimintakulttuurin kuin sisältöjen osalta.

– Tarkoitus on ottaa oppilaat alusta asti mukaan suunnittelemaan, millä tavoin kunkin aihepiirin asioihin perehdytään. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota koko prosessiin, ei pelkästään tulokseen.

– Lisäksi keskustelua on entistä enemmän, ja sisältöjä ei ole enää määritelty kovin tarkasti, joten opettajan aktiivisuus ja persoona korostuvat.

Tasa-arvo kuuluu kristillisyyteen

Kai Loikkanen katsoo, että pääosa valtakunnallisen opetussuunnitelman sisällöstä sopii edelleen hyvin yhteen kristillisen maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan kanssa.

– Koululaitoksen historia ja kehitys pohjautuvat perimmiltään kristillisille arvoille, ja se näkyy edelleen vaikkapa yksilön arvostamisena ja heikomman tukemisena. Ihmisten  tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat ilman muuta osa kristillistä ihmiskäsitystä.

– Toki OPS heijastelee nykypäivän yleistä ajattelua, joten sieltä löytyy myös sisältöjä, joita ei voi uskovana täysin allekirjoittaa.

Esimerkiksi pyrkimys sukupuolineutraalisuuteen tuntuu Loikkasesta joissain kohdin yliampuvalta.

– Mutta luotan vahvasti siihen, ettei peruskoulussa lähdetä kovin helposti hötkyilemään radikaalien virtausten mukaan. Alueellisia ja yksilöllisiä eroja toki on.

– Suurimmat käytännön muutokset lienevät teknisen ja tekstiilityön oppisisältöjen ja ryhmien yhdistäminen sekä liikunnantuntien pitäminen entistä useammin yhdessä.

Uskovilla on ääni

Myös kristillisessä koulussa on otettava kantaa esimerkiksi evoluutioon ja sukupuolineutraaliuteen, vaikka toimilupa jopa edellyttää kristillisen arvopohjan esillä pitämistä.

– Opetamme kaikki ne oppisisällöt, jotka pitääkin, mutta tuomme aina esille Raamatun näkökulman. Esimerkiksi sukupuolineutraalisuuden sijaan puhumme erilaisuuden kunnioittamisesta ja kohtaamisesta myös mieheyden ja naiseuden ilmaisemisessa.

Opettajat peräänkuuluttavatkin yhteiskunnallista valveutuneisuutta ja kunnioittavaa vuoropuhelua eri tavalla ajattelevien kanssa. Uusi opetussuunnitelma painottaa kodin ja koulun yhteistyötä, joten keskusteluun voivat osallistua myös vanhemmat.

– Koulumaailman muutoksiin vaikuttaa myös se, ketkä pitävät suurinta meteliä. Kristityillä vanhemmilla on yhtä lailla oikeus kertoa, mikä heidän perheessään on tärkeää, Mari Vesin huomauttaa.

– Luontevien kontaktien kautta on mahdollista vaikuttaa koulun arkeen ja tukea niitä monia opettajia, joiden ajattelussa kristilliset arvot ovat edelleen korkeassa kurssissa. Jos joku asia huolestuttaa, kannattaa asia ottaa rakentavassa hengessä esille vaikkapa vanhempainvarteissa, Kai Loikkanen rohkaisee.


Elina Rautio






”Kasvatusvastuu on perheillä”

Kehityspsykologi Päivi-maria Kuivamäki katsoo, että moniarvoistunut koulumaailma ja seksuaalisuuden murros pakottavat kristittyjä vanhempia kasvatusvastuun ottamiseen.

– Pohjoismaissa on perinteisesti heitetty pallo koululle, vaikka kasvatusvastuun tulisi olla vanhemmilla. Perhe on se paikka, jossa lapsi saa pohjan identiteetilleen ja arvoilleen.

Kun koulu ei tarjoa enää pelkästään yhden maailmankatsomuksen mukaista opetusta, ”kotipesän” merkitys korostuu. Perheen maailmankatsomus on se peili, jota vasten lapsi voi arvioida muita näkemyksiä.

– Alakouluikäinen ei ole vielä kehityspsykologisesti valmis valitsemaan omaa maailmankatsomusta. Samoin sukupuolisuus on vielä hyvin kehittymätön, Kuivamäki selventää.

Hän kehottaakin vanhempia vahvistamaan lapsensa sukupuoli-identiteettiä tyttönä ja poikana mutta välttämään turhia stereotypioita, joissa tyttö saa tykätä vain ”tyttöjen jutuista”.

– Lapsi tulkitsee aikuisten katseista, onko hän tai hänen edustamansa sukupuoli hyvä. Nähdyksi tuleminen on tärkeää, koska lapsi muokkaa identiteettiään palautteen perusteella.



51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja