Missiona Tel Avivin nuhjuiset kulmat

Kapean liiketilan alakerrassa muu­tama ihminen lusikoi keittoa. Ruokailijat näyt­tävät nuupahtaneilta likaisissa vaatteissaan. Kadulta astuu si­sään keski-ikäinen, huomiota he­rättävän laiha nainen.

Israelissa, Tel Avivin vanhan bussiaseman kulmilla sijaitseva kahvila, Beit Tamhui, on vapaas­ti suomennettuna köyhien koti. Kahvilassa ruokitaan ja vaatete­taan päivittäin narkomaaneja ja prostituoituja. Kuukaudessa asi­akkaita kertyy 1 000–1 100.

Tänä syksynä kahvilaa on re­montoitu, jotta se voisi palvella lohdutonta ympäristöään yhä pa­remmin.

– Haluaisimme pidentää auki­oloaikoja 24 tuntiin ja käyttää ylä­kertaa uusien uskovien hengel­liseen opettamiseen. Kerran vii­kossa ei riitä, toteaa evankelista Shlomi Nachum, yksi Beit Tam­huin vetäjistä.

Sisällä ja kadulla

Muutaman vuoden toiminutta kahvilaa pyörittävät eri kristillis­ten järjestöjen ja parin messiaani­sen seurakunnan vapaaehtoiset, kukin tiimi eri päivinä.

Paikan missio ei rajoitu seini­en sisälle, vaan ihmisiä kohda­taan myös kaduilla. Siellä keskus­telukumppaneiksi päätyy paitsi kadun kansaa myös uskonnolli­sia juutalaisia, joita pyörii bordel­lialueella iltaisin.

– Emme mene heidän alueil­leen, mutta he tulevat meidän luoksemme, Nachum iloitsee.

Remontin aikana sama on to­teutunut yllättäen toisenkin kan­sanryhmän kohdalla, kun raken­nustöihin palkattiin arabeja Län­sirannalta.

– He olivat yläkerrassa töissä ja katsoivat shokissa, kun palve­limme alakerrassa ihmisiä ja ylis­timme Jumalaa, remontissa aut­tava puolanjuutalainen Bartek kuvailee.

– He eivät olleet ikinä nähneet sellaista. Se oli heille ensimmäi­nen kosketus Jumalaan ja Jeesuk­seen.

Todistajat painekattilassa

Vaikeampi osuus todistamista oli se, kun työmaalta alkoi hävitä parhaita työkaluja ja rahaa. Bartek halusi kysyä arabityömiehiltä var­kauksista mutta koki, että Jumala kielsi sen. Hän uskoo, että uskovi­en kärsivällisyys oli miehille vah­va todistus.

Työtiimissä on koettu remon­tin aikana hengellistä painostus­ta, joka tuntuu liittyvän paikan luonteeseen. Kahvila sijaitsee kahden bordellin välissä, ja usein vastustus on realisoitunut erilai­sissa käytännön asioissa. Remon­tin piti esimerkiksi valmistua pal­jon nopeammin, ja noin 14 000 euron budjetti kasvoi lopulta noin 35 000 euroon. Töitä on jäljellä edelleen.

– Tarvitsemme rukousta, sillä tämä on hengellistä taistelua, Bar­tek toteaa.

Hän tuntee hyvin seudun on­gelmat, sillä on itse entinen huu­meidenkäyttäjä ja asuu tällä het­kellä kahvilatyömaalla. Hänen mukaansa aluetta kansoittavat narkomaanit ja parhaat päivänsä nähneet prostituoidut tietävät it­sekin olevansa pahassa jamassa.

– He eivät ole vain kodittomia vaan myös toivottomia, Bartek sa­noo.

Useat kahvilan asiakkaat tun­tevat, että Jumala on heistä kau­kana, eikä moni ole valmis luopu­maan huumeista. Jotkut kuiten­kin kääntyvät Jeesuksen puoleen. Näin on käynyt jopa kesken re­montin.

– Ilman Jumalaa emme voi tehdä mitään. Voin todistaa, ru­koilla ja muistuttaa asioista, mut­ta en voi muuttaa toisen miel­tä. Se on Pyhän Hengen tehtävä, Bartek toteaa.

Jumala toimii

Yleinen ilmapiiri katuevankeli­ointia kohtaan Tel Avivissa on muuttunut. Ihmiset ovat nyt pa­remmin kuulolla ja valmiimpia keskustelemaan.

– Monet ihmiset ovat avoimia. Saamme myös selittää Raamat­tua, profetioita ja Jumalan lupa­uksia, Shlomi Nachum kertoo.

– Usein seurakunnissa on joka kerta 5–6 uutta ihmistä. Tätä en ole ennen nähnyt. Me emme tuo heitä. Yritämme vain kertoa evan­keliumia, ja Jumala toimii.

Kokenut evankelista on huo­mannut uudenlaista avoimutta myös arabimuslimeissa, joita Ju­malan rakkaus vetää välillä kah­vilaankin.

Nachum näkee, että Israelissa herätys kuplii pinnan alla ja ete­nee kohti tilannetta, jossa ”jokai­sessa talossa on vakooja” eli joku Jeesukseen uskova. Samalla hän tähdentää opetuksen tarvetta. Beit Tamhuillakin on tiivis yh-teys 6–7:ään Israelissa toimivaan huumevieroituskeskukseen, joi­hin kaduilla uskoon tulleita nar­komaaneja ohjataan kasvamaan.

Ruut Ahonen