Miksi Puolimatkan artikkeli kohautti?

Jyväskylän yliopiston kasvatuksen teo­rian ja tradition professori Tapio Puoli­matka kirjoitti Oikea Media -julkaisun vie­raskynäpalstalla 27.7. artikkelin otsikol­la ”Kampanja pedofilian laillistamiseksi”. Puolimatka viittasi kirjoituksessaan tutki­joihin, joiden mukaan mielikuvat seksuaa­lisen suuntautumisen synnynnäisyydestä ja muuttumattomuudesta luovat perustan myös kampanjalle pedofiilien seksuaalioi­keuksien puolustamiseksi.

Artikkelista nousi julkinen kohu. Sitä pi­dettiin ”homofobisena”, ja Jyväskylän yli­opiston rehtori Keijo Hämäläinen tuomit­si sen julkisesti yliopiston arvoihin sopimat­tomana kuulematta Puolimatkaa itseään.

Puolimatka koki tulleensa prosessissa väärinymmärretyksi ja -kohdelluksi. Hän teki hallintokantelun yliopiston rehtorin menettelytavoista.

Mitkä asiat johtivat siihen, että artikke­listasi nousi tällainen kohu, professori Tapio Puolimatka?

– Kyseessä oli vihreiden poliitikkojen ja SETA-aktivistien hyvin koordinoima kam­panja, jossa ihmisiä suositeltiin olemaan yhteydessä yliopiston rehtoriin ja vaadittiin yliopistoa ryhtymään ”tarpeellisiin toimiin”. Tämä vihreä aalto oli niin voimakas, että se vei rehtorin mennessään eikä hän ehtinyt edes ottaa minuun yhteyttä. Sain kuulla asi­asta vasta STT:ltä.

Missä vaiheessa tapauksen käsittely on nyt?

– Siitä keskustellaan rehtorin, vararehto­rin, dekaanin ja kahden yliopiston juristin kanssa torstaina 16. elokuuta.

Olet puhunut ”hiipivästä totalitarismis­ta”, jota esiintyy julkisessa keskustelus­sa ja joka uhkaa myös sananvapautta. Mitä sillä tarkoitat?

– Tämä prosessi on yksi esimerkki siitä, että valta on siirtymässä poliittisille painos­tusryhmille, jotka uhkaavat yliopiston tutki­muksen ja opetuksen vapautta sekä sanan­vapautta ja ohittavat yhteiskunnan demo­kraattiset prosessit.

– Totalitarismi pysyy piilossa, koska ihmi­set luonnostaan mukautuvat yhä lisäänty­viin sananvapauden rajoituksiin voidakseen säilyttää työpaikkansa ja voidakseen yleensä olla sosiaalisesti hyväksyttyjä. Jokaisen täl­laisen prosessin tuloksena ihmiset oppivat entistä varovaisemmiksi, jottei prosessi seu­raavan kerran kohdistuisi heihin.