Mediamissioon ollaan varovaisen tyytyväisiä - yhteydestä iloitaan, mutta vastausten perusteella seurakunnat eivät luota omaan 'iskukykyynsä'

Anssi Tiittanen 

(6.3.2023) Ristin Voitto kysyi helmikuussa helluntaiseurakuntien vastuuhenkilöiltä kokemuksia ja ajatuksia viime syksyn Se löytyi -mediamissiosta.  

Missiossa oli mukana 145 helluntaiseurakuntaa. RV:n kyselyyn vastasi eri puolilta Suomea 23 erikokoista seurakuntaa, joista neljä ei ollut mukana missiossa. Kyselyn otanta on siksi pieni, ettei sen tuloksista voi vetää kuin yleisluontoisia johtopäätelmiä. 

Pois jääneet seurakunnat viittasivat ryhmän pienuuteen ja resurssipulaan, ja yksi seurakunnista kertoi, että seurakunnalla on ”jatkuva missio käynnissä”. 

Mukana missiossa olleet seurakunnat antoivat missiolle kokonaisuutena tyydyttävän yleisarvosanan 2,9 (asteikolla 1–5). Heikointa tai parasta arvosanaa ei antanut kukaan, yleisin arvosana oli 3. 

Sanallisissa arvioissa kuulsi varovainen tyytyväisyys. 

Mission katsottiin valtakunnallisesti menneen hyvin, mutta moni vastaaja kuvaili eri tavoin, kuinka omalla paikkakunnalla missioaika ei ollut täysin vastannut odotuksia, jotka kohdistuivat missioon tai seurakunnan kykyyn olla siinä mukana. 

Kysymykseen ”Vastasiko missio omia toiveitanne ja tavoitteitanne?” useimmat kyselyn seurakunnat vastasivat ”Osittain” tai ”Kyllä, jollakin tavalla”. 

– Vaikea sanoa, valtakunnallisesti missio oli varmasti hyvä, eräs vastaaja kirjoitti. 

– Ei, mutta pääsimme ainakin askeleen lähemmäksi missiolle asetettuja tavoitteita, toinen arvioi. 

– Tällä kertaa omat ja seurakunnan resurssit eivät riittäneet aktiiviseen tapahtumien järjestämiseen. Siinä mielessä odotuksiakaan ei juuri ollut, eräs vastaaja kuvaili. 

Se löytyi -missiokirjalle vastaajien arvosanan keskiarvo oli 4, ja joukossa oli useita kiitettäviä arvosanoja. 

Kampanjan verkkosivujen saama arvosana oli keskiarvoltaan 3,8 ja muun kampanjamateriaalin 3,8. Mediamainonnalle vastaajat antoivat arvosanaksi 3,1.  

Lähes kaikissa vastaajaseurakunnissa oli missiotilaisuuksissa tai -toiminnassa ollut mukana ainakin joitakin alueen seurakuntien ulkopuolisia ihmisiä. 

Missiokirja sai hyvästä arvosanasta huolimatta myös saavuttavuuteen liittyvää kritiikkiä. 

– Kirja on hyvä, mutta kun ihmisiä haastattelee, vain todella harva on edes vaivautunut avaamaan kirjaa. Osa kertoo, ettei ole nähnytkään kirjaa. 

Seurakunnista vain yksi oli saanut yhden kontaktitiedon missiopuhelimeen soittaneista ihmisistä.  

Valtakunnallisen mainonnan keskiössä ollut missiopuhelin ei ilmeisesti ollut kovin merkittävä kontaktikanava suomalaisille. Puhelimeen tuli syksyllä missiokuukauden aikana koko maasta noin 1 600 puhelua, joista 290:ssä toivottiin yhteydenottoa seurakunnasta. 

Medialähetysjärjestö IRR-TV:ssä missiokoordinaattorina toiminut Onni Haapala ei yllättynyt siitä, ettei puhelinkeskukseen tullut valtavasti sellaisia yhteydenottoja, joissa henkilö olisi halunnut tulla uskoon ja saada yhteyden seurakuntaan.   

– Jo aiempien missioiden perusteella tiesimme, että suomalainen soittaa puhelinkeskukseen vain äärimmäisessä hädässä.  

– Totesimme silti, että mahdollisuus puhelinkeskusteluun pitää tarjota. 

Haapala painotti missiota edeltäneissä koulutuksissa, ettei seurakuntien pidä jättäytyä sen ajatuksen varaan, että kontaktit ihmisiin saadaan missionumeroon soittaneista. 

– Missio oli tarkoitettu väyläksi ja tueksi uskovien henkilökohtaisiin kontakteihin. 

Haapala työskentelee nykyisin Ristin Voittoa julkaisevan Aikamedian avainasiakkuuspäällikkönä. 

– Jos missio olisi uudelleen samanlainen, emme valmistautuisi enää niin voimakkaasti kontaktihenkilön tehtävään, jota sitten ei oikeasti ollut oletetussa muodossaan. Panostaisimme omiin tapahtumiin enemmän kuin nyt, yksi vastaajista arvioi kysyttäessä, ”Mitä tekisitte missiossa nyt toisin oman seurakuntanne osalta?”. 

– Tilaisuuksien sijaan matalan kynnyksen tavoittavaa, ihmisiä kohtaavaa toimintaa, toinen kirjoitti. 

– Olisin ilmoittanut missiotiimille, ettemme tarvitse niin paljoa materiaalia. Nyt suurin osa meni paperinkeräykseen, ja se tuotti pientä ilmastoahdistusta, kolmas kertoi. 

Useissa vastauksissa harmiteltiin, että missioon valmistautumisen aika jäi omalla seurakunnalla lopulta varsin lyhyeksi. 

Vastaajien katse oli kriittisen toiveikas tulevaisuuden missioiden osalta kysyttäessä, ”Miten kehittäisitte missiota valtakunnallisesta näkökulmasta?”. 

– Missioon valmistautumisen tulisi vastata paremmin tulevaa mission todellisuutta. Eli realistinen kuva siitä, mitä missiossa tapahtuu, olisi tärkeää myös vapaaehtoisille. Nyt ehkä tilanne tuli osin yllätyksenä, yksi vastaajista kirjoitti. 

Eräs vastaaja kuvaili, kuinka jo valmiiksi täyden viikoittaisen toiminnan kylkeen oli vaikeaa luoda uutta missioaikanakaan. 

– Asian siirtäminen seurakuntalaisten tietoon ja työhön mukaan lähteminen oli melko vaikeaa. Seurakunnassa on jo valmiiksi jokaiselle päivälle ohjelmaa, ja lisää tilaa uudelle on vaikeaa löytää. 

Missiossa parasta oli vastaajien mukaan yhteys paikallisten seurakuntien kesken, mikä nousi esiin useissa vastauksissa. 

– Eri seurakuntien uskovat toimivat yhdessä. Henkilökohtaisia yhteyksiä syntyi, yksi vastaajista mainitsi. 

– Yhteistyö luterilaisen seurakunnan kanssa, toinen kirjoitti. 

Muutamassa vastauksessa iloittiin ulkopuolisten ihmisten tavoittamisesta, jonka missio mahdollisti. 

– Mission ajankohta voisi olla loppukesällä, kun olisi vielä suht lämpöisiä ilmoja olla ulkona, eräs vastaaja ehdotti. 

Missio jatkuu kahviloissa 

Se löytyi -missio on synnyttänyt jatkuvaa toimintaa muutamilla paikkakunnilla.  

Esimerkiksi Hämeenlinnassa Se löytyi -missiokahvila toimii helmikuusta alkaen ainakin kevään ajan kahdeksan seurakunnan voimin. Kahvila toimii perjantaisin Kansanlähetyksen tiloissa kaupungin keskustassa. 

– Seurakuntien työryhmän kanssa järjestimme syksyllä tapahtumat ja kuukauden ajan myös kahvilaa, tiimissä helluntaiseurakuntaa edustava Päivi Tyrni kertoo.  

– Kahvila oli todella onnistunut juttu. Pidimme sitä kuutena päivänä viikossa, ja joka päivä mukana oli kymmeniä ihmisiä, joista moni oli seurakuntien ulkopuolisia. 

Innostus yhteistyöhön jatkui. Mukana on nyt aina vastuunkantajia ainakin kolmesta seurakunnasta.  

– Viime perjantainakin kaksi ihmistä tuli kahvilassa uskoon. Suurta herätystä ei ole ollut, mutta olemme muutenkin saaneet rukoilla monien ihmisten kanssa, Päivi Tyrni iloitsee. (AT)