Maailman valo etnisestä taustasta riippumatta

EU:n asiantuntijavirkamiehenä Brysselissä ollessaan Miranda Vuolasrannan työhön kuului myös romanien syrjintää koskevien raporttien laatiminen ja lukeminen. Voidaankin sanoa, että hän on ensimmäinen romaninainen korkean tason julkisessa virassa. Kuva: Pekka Jokinen
EU:n asiantuntijavirkamiehenä Brysselissä ollessaan Miranda Vuolasrannan työhön kuului myös romanien syrjintää koskevien raporttien laatiminen ja lukeminen. Voidaankin sanoa, että hän on ensimmäinen romaninainen korkean tason julkisessa virassa. Kuva: Pekka Jokinen
Suolahdessa lapsuutensa viettänyt Miranda Vuolasranta on kansainvälisissä tehtävissään tottunut kohtaamaan erilaisia ihmisiä. Hän ei hätkähdä, olipa keskustelukumppanina valtion johtotason henkilö tai köyhän romanikylän pieni lapsi.

Nykyään miehensä Urpo Vuolasrannan kanssa Nurmijärvellä asuva Miranda Vuolasranta toimi vuoden 2013 toukokuusta alkaen kaksi vuotta Euroopan komissiossa asiantuntijavirkamiehenä syrjimättömyysasioissa. Vielä kuluneena keväänä Vuolasrannan asiantuntemusta tarvittiin Brysselissä, koska hänen veroistaan romanikulttuurin ja -politiikan tuntijaa ei ole monta.

Vuolasranta on toiminut myös esimerkiksi Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteerinä, Euroopan romanifoorumin varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana, Euroopan neuvoston sihteeristössä Strasbourgissa, ulkoasiainministeriön erityisasiantuntijana sekä Fintiko Romano Forum -liittojärjestön puheenjohtajana ja myöhemmin toiminnanjohtajana.

– Euroopan neuvostossa Ranskassa toimiessani, vuosien 2002–2006 aikana, vierailin 47:ssä järjestön jäsenmaassa tapaamassa päätöksistä vastaavia henkilöitä ja myös kansalaisia, Vuolasranta kertoo.

Romanit syrjityin kansanosa

Euroopan unionin eli EU:n jäsenmaissa elää noin seitsemän ja puoli miljoonaa romania. Romanien on todettu olevan Euroopan syrjityin ja syrjäytynein kansanosa.

Monissa EU-maissa romanien sosiaaliturva on lähes olematon, ja he ovat toisen luokan kansalaisia. Eurooppa ei ole halunnut turvata romanien perusoikeuksia.

– Koko Euroopan väestöllä on peiliin katsomisen paikka. Romaneja kohtaan tunnetaan edelleen halveksuntaa ja jopa vihaa. Monissa maissa terveitä romanilapsia on sijoitettu vammaisten lasten laitoksiin. Nykyään tunnustetaan erityinen rasismin muoto, jota kutsutaan antigypsyismiksi eli romanivastaisuudeksi. Tälle vainotun kansan kohtaamalle asenneongelmalle ei ole vielä tehty mitään, Vuolasranta lataa.

Nyt EU:ssa on kuitenkin todettu, että romaneja koskeviin epäkohtiin on puututtava.

– EU on linjannut viisi ongelmaa: romanien huonot asumisolot, koulutus, työllisyys ja terveyspalvelut sekä syrjintä. Varsinkin Bulgariassa, Romaniassa, Tšekissä, Unkarissa ja Slovakiassa romanien elinolosuhteet ovat huolestuttavia. Omaa karua kieltään tästä puhuu se, että Romaniassa 600–800 romanilasta kuolee vuosittain kylmään ja nälkään.

EU valvoo jäsenmaitaan ja raportoi niiden toiminnasta. Niinpä Vuolasrannan työpäiviin kuului lukuisten raporttien lukemista ja kirjoittamista. Esimerkiksi Tšekille EU on antanut uhkavaatimuksen romanilasten huonoista koulutusmahdollisuuksista ja heidän eristämisestään kantaväestöstä.

– Nyt Tšekki on muuttanut lainsäädäntöään romanilasten koulutuksen turvaamiseksi. EU:n ei ole helppo kovistella jäsenmaitaan romanien ihmisoikeusasioissa, Vuolasranta sanoo.

Kristilliset arvot vastatuulessa

Vuolasranta ei ollut ainoa romanitaustainen virkamies EU:ssa.

– Komission samalla osastolla työskenteli myös slovakialainen naisjuristi, joka oli romani.

Vuolasranta kertoo, että hänen romanivaatetustaan arvostettiin.

– En missään vaiheessa kokenut pukuni olleen este työni edellyttämälle asiantuntijuudelle. Niin komission kuin muidenkin EU:n instituutioiden virkamiehet suhtautuivat minuun arvostavasti. Meillä oli hyvä yhteistyöhenki.

Vaikka Vuolasranta ei henkilökohtaisesti huomannut hänen kristillisen vakaumuksensa aiheuttaneen kielteistä suhtautumista työyhteisössä, yleisesti hän on todennut tunnustavien kristittyjen olevan jopa syrjinnän kohteena Euroopassa.

– Kristillisten arvojen mukaan toimiva henkilö kokee tämän päivän työelämässä tulevansa leimatuksi monenlaisilla, useimmiten kielteisillä leimoilla. Individualismi jyrää, kunhan se ei ole luonteeltaan kristillistä.

Tämän vuoksi Vuolasranta kehottaakin kristittyjä olemaan maailman valo ja suola.

– Tänä päivänä kristittyjen täytyy nostaa pää ja marssia esiin erityisesti silloin, kun tehdään päätöksiä lainsäädännön tasolla kristillisen arvomaailman romuttamiseksi.

Romanien tausta kiinnosti varhain

– Jo nuorena koulutyttönä olin kiinnostunut kansani taustasta ja historiasta, Vuolasranta muistelee. Hänen vanhempansa Helli ja Pekka Bollström kannustivat lapsiaan opiskelemaan. Niinpä Vuolasranta on hankkinut esimerkiksi romanikielen ja romanihistorian opettajan pätevyyden ja toiminut näiden aineiden opettajana ja opetussuunnitelmien laatijana Ruotsissa ja Suomessa. Hän on myös kirjoittanut muun muassa ensimmäisen peruskouluissa käytettävän romanikielen aapisen. Vuolasranta on myös kouluttautunut romanikulttuurin ohjaajaksi, erityisalana kansainvälinen ihmisoikeuspolitiikka ja romanipolitiikan asiantuntijatehtävät.

Koulutuksesta ja monipuolisesta työkokemuksesta on Vuolasrannan mukaan ollut hyötyä
varsinkin EU:ssa.

– Olen kuitenkin täysin riippuvainen Jumalasta. Sydän vavisten teen työtäni – tarvitsen kaikessa hänen armoaan ja apuaan.

Evankeliumin työssä

Lukuisten virkatehtävien ohella Vuolasranta on miehensä kanssa kasvattanut kolme lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Pariskunnalla on myös yhdeksän lastenlasta. Tänä keväänä Vuolasrannoilla oli erityinen ilon aihe, sillä heidän tyttärensä Miriam Schwartz suoritti ensimmäisenä romaninaisena Isossa Kirjassa teologisen tutkinnon. Näin vanhempien viitoittama tie ei katkea, sillä Urpo ja Miranda Vuolasranta ovat oman toimensa ohella olleet evankeliumin työssä 22 vuotta. He ovat vieneet evankeliumia kotimaan ja Ruotsin lisäksi esimerkiksi Baltian maihin, Itävaltaan, Bulgariaan ja Israeliin.

Miranda Vuolasranta on sanoittanut ja säveltänyt noin 50 hengellistä laulua. Näistä ensimmäinen syntyi vuonna 1977.

Laulu alkaa sanoilla ”Ristillä sä näätkö elon Herran”.


Mirjami Asikainen



34/2016Sateet

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja