Ison Kirjan Opinsaunalle kokoontui 20. toukokuuta suurin osa Keuruun yli kahdestakymmenestä helluntaiseurakunnan maahanmuuttajatyöntekijästä. Yhdessä pohdittiin, mitä työ on parin vuoden aikana pitänyt sisällään ja miten sitä jatketaan.
Keuruulla on enimmillään ollut yli 700 turvapaikanhakijaa. Vastaanottokeskusta ollaan juuri lopettelemassa. Paikkakunnalle jää kuitenkin asumaan heitä, jotka ovat saaneet positiivisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa.
– Aloitimme kieli- ja kulttuurikerhosta, josta työ laajeni vähitellen. Olemme pyörittäneet muun muassa läksykerhoa, naisten ja lasten kerhoa, lastenhoitoa sekä naisten kysymys-vastauskerhoa, selvitti Ison Kirjan opettaja Taina Karhu, toinen paikallisista maahanmuuttajatyön koordinaattoreista.
Helluntaiseurakunnassa on järjestetty tulkattuja maahanmuuttajakokouksia, joihin on ollut vastaanottokeskuksesta kyyditys. Lisäksi on tehty yhdessä ruokaa, kyläilty puolin ja toisin, järjestetty kauppa-, kirpputori-ja sairaalareissuja sekä jaettu humanitaarista apua ja kirjallisuutta. Lisämausteena ovat olleet taidekerho ja nukketeatteri.
Yhteisen kielen puuttuminen on vaikeuttanut kanssakäymistä, mutta kouluikäiset lapset oppivat nopeasti suomea ja toimivat jo tulkkeina vanhemmille. Liikuttavia hetkiä ovat olleet ne, kun suomalaisilta on kysytty, miksi he osoittavat rakkautta muslimeille. Rakkaudellinen asenne on ollut heille yllätys.
– Halaaminen ja hymy ovat olleet ahkerasti käytössä sanoittakin, kertoi naistyössä ja lastenhoidossa mukana ollut Sirkka Aro-Panula.
Myötätuntouupumus on usein lähellä, jos auttaja ei aseta rajoja yksityisyydelleen. Aiheesta puhui Heidi Ahosen luentojen pohjalta Henrietta Siimes, joka on Karhun lisäksi koordinoinut maahanmuuttajatyötä helluntaiseurakunnassa.
– Uupumus voi kertoa myös omien selvittämättömien haavojen aktivoitumisesta toisen ihmisen pohjattoman tarvitsevuuden edessä.
Turvapaikanhakijoiden kanssa työskennelleille on tuonut tyydytystä nähdä oppimisen iloa. Tärkeää on ollut myös mahdollisuus tavoittaa saavuttamattomien kansojen edustajia.
Kieli- ja läksykerhot toimivat vastaanottokeskuksessa, jossa hengellisyyttä ei saanut tuoda esiin. Siellä kuitenkin solmittiin ystävyyssuhteita, joiden seurauksena moni halusi tulla hengellisiin tilaisuuksiin.
Opinsaunalla kuultiin myös Migrin ylitarkastaja Tomi Kuosmasen luento. Hän totesi, että maahanmuuttajatyö on tullut jäädäkseen seurakuntiin, joiden tehtävä ei ole estää tai edistää maahanmuuttoa, vaan palvella täällä jo olevia.
Moni turvapaikanhakija masentuu ja passivoituu viranomaispäätöstä odottaessaan. Ystävyyden osoitus on silloin tärkeää.
– Vastaanottokeskuksia oli vuonna 2016 enimmillään noin 160, jolloin Suomeen tuli 32 000 turvapaikanhalijaa. Nyt vastaanottokeskuksia on enää 85, ja alasajo jatkuu. Noin 11 000 on tähän mennessä saanut turvapaikan, kertoi Kuosmanen, joka on työskennellyt aikaisemmin Fidalla.
Hän kehotti seurakuntien vastuunkantajia luottamaan viranomaisiin. Turvapaikanhakijoille ei saisi antaa liikaa toivoa Suomeen jäämisestä, vaikka he olisivat kääntyneet kristityiksi. Tärkeintä on juurruttaa heitä Jumalaan ja opettaa luottamaan hänen tahtoonsa.
Kirsi-Klaudia Kangas