Love for Kids palasi lähtöruutuun

Noin 80 aktiolaista ja 2 700 kohdattua ihmistä. Onko se paljon vai vähän?

Venäjän julkishallinnon ylläpitämille lasten kesävirkistysleireille suunnatun Love for Kids -toiminnan viime kesän tunnusluvut ovat samaa luokkaa kuin toiminnan alkuvuosina 1990-luvun alussa. Samalla ne ovat vain murtoosa vuosituhannen taitteen suuruuden päivistä, jolloin eri maista ja eri kirkkokuntataustoista tulevia aktiolaisia oli useana vuonna yli tuhat ja saavutettuja lapsia ja nuoria noin 40 000 kesässä.

Helluntailaisen pastoriavioparin Tuula ja Jouko Variksen vuonna 1992 perustama, entisille pioneerileireille suunnattu lasten leirityömuoto on palannut lähtöpisteeseen.

Love for Kids -toiminnassa 5–7-jäseniset aktiotiimit viettävät leireillä 1–3 viikkoa, järjestävät kulttuuri-, terveyskasvatus- ja hengellistä ohjelmaa sekä viettävät aikaa lasten ja nuorten kanssa.

Vaikka avoin evankeliointi ei ole luvallista, raamatullisia teemoja on yleensä mahdollista pitää esillä musiikin, leikin ja pelien kautta, ja omasta uskostaan voi kertoa niin kuin muistakin elämänsä asioista.

Toisinaan lapset myös itse nostavat uskonkysymyksiä esille keskusteluissa tai pyytävät rukousta itsensä tai perheenjäsentensä puolesta, suomalaisiin LFK-konkareihin lukeutuva lahtelainen Saara Salo kertoo. Hän on ollut Venäjällä kahdeksana kesänä, yleensä samassa leirikeskuksessa Pietarin eteläpuolella.

– Parhaita hetkiä ovat olleet ne, kun on löytänyt yhteyden vaikeista taustoista tuleviin lapsiin, jotka ovat aluksi olleet ujoja mutta jotka sitten osoittavat aitoa iloa ja välittämistä.

Maapallon toiselta puolelta

Alkuvuosina Love for Kids -toiminta kansainvälistyi nopeasti, ja kaikkiaan Venäjällä on vieraillut ryhmiä 12 maasta; Suomen lisäksi eniten Australiasta ja Yhdysvalloista.

Suomalaisten määrän romahdettua suurimmaksi LFK-lähetysmaaksi on 2010-luvulla noussut Australia. Esimerkiksi viime kesän aktiolaisista suurin osa oli sieltä.

Kolme suomalaistiimiä toimivat Pietarin alueella, australialaiset myös Novosibirskin ja Vladivostokin ympäristössä.

Australiassa Venäjän leirityötä varten perustettua Kids Outreach International -järjestöä johtava Kari Lehelmä koordinoi nykyään LFK-työtä yhdessä kristillisen venäläisjärjestön, Todellinen apu ihmisille -säätiön, kanssa. He myös hoitavat aktiolaisten viisumiasiat.

Lehelmän mukaan ensi kesäksi australialaisia on toistaiseksi ilmoittautunut parikymmentä, yhdysvaltalaisia noin 15 ja suomalaisia noin kymmenen. Tulevana kesänä yksi australialaisryhmä matkustaa ensimmäistä kertaa Itä-Viron venäläisalueelle Viron helluntailiikkeen leireille.

Lehelmä näkee pienentyneiden osallistujamäärien taustalla riittämätöntä tiedotusta, väärinkäsityksiä, Venäjää kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja sekä seurakuntakulttuurin muuttumista: länsimaisten uskovien halu tämäntyyppisiin seikkailuihin on vähentynyt.

– Ainakin Australiassa asiaan on voinut vaikuttaa myös erilaisten aktiomahdollisuuksien lisääntyminen ja Suomessa se, ettei viime vuosina ole ollut ketään, joka olisi käynyt jakamassa tietoa seurakunnissa ja innoittamassa lähtijöitä.

Osittain kyse on myös rahasta. Taloudellisen päävastuun LFK-työstä kantoivat pitkään Päijät-Hämeen helluntaiseurakunnat, mutta viime vuosina niiden rahahanat ovat sulkeutuneet. Suomessa toimintaa koordinoinut Love for Kids -toimikunta lakkautti itse itsensä viime vuonna.

Samaan aikaan ovet leireille ovat yhä auki. Leirinjohtajat ovat toistuvasti ilmaisseet toiveensa yhteistyön jatkumisesta, ja ryhmiä otettaisiin vaikka kuinka paljon: Venäjällä leirejä järjestetään noin 3 000 leirikeskuksessa, ja niille osallistuu noin viisi miljoonaa lasta ja nuorta vuodessa.

Edes viime vuonna voimaan astuneilla ääriliikkeiden vastaisilla lakimuutoksilla ei ole sanottu olevan vaikutusta kulttuurivaihdoksi luokiteltavaan toimintaan.

Todellinen Jumalan ihme

Lehelmä arvelee, että länsimaiden seurakunnissa ei tajuta, kuinka isosta mahdollisuudesta on kyse.

– Vladivostokin helluntaipiispa sanoi minulle jokin aika sitten: ”Se työ, jota te teette, on aivan valtava Jumalan ihme. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta päästä niihin paikkoihin, joihin te pääsette.” Siksi olen sydämestäni murheellinen, jos kaikki tämä loppuu siihen, että emme saa enää ihmisiä liikkeelle.

Saara Salo suosittelee LFK-aktiota kaikenikäisille lapsityöstä kiinnostuneille. Venäjän kielen taito ei ole tarpeen, sillä tiimeillä on tulkit. Ennen leirimatkaa kaikki aktiolaiset saavat koulutuksen.

– Lapset ovat niin vastaanottavaisia ja rakastavia, että Jumalan rakkauden osoittaminen heille on helppoa; paljon helpompaa kuin esimerkiksi katuevankeliointi Suomessa. Konsepti on hyvä, Venäjälle on helppo päästä, ja meitä halutaan sinne, Salo toteaa.

Kuten eräs leirinjohtaja kertoi taannoin australialaistiimille: Kun te saavutte, Jumalan suojelus ympäröi koko leirin.


LFK-aktioon voi ilmoittautua huhtikuun ajan Suomen-yhteyshenkilölle Benjami Pitkäsalolle:


Heikki Salmela