Lapsi- ja nuorisotyö hiipuu usein ensin

Helluntaiseura­kuntien val­takunnallisen nuorisotyöva­liokunnan pu­heenjohtaja Jarkko Lindqvist vahvistaa käsityksen, että yhä suuremmassa osassa helluntai­seurakuntia ei tehdä säännöllis­tä nuorisotyötä.

– Isoissa maakuntien keskus­seurakunnissa asiat voivat olla to­della hyvin. On suht isot nuorten-illat, nuorten soluja ynnä muuta. Yhä enemmän on kuitenkin niitä keskikokoisia ja pieniä seurakun­tia, joissa tilanne elää vahvasti.

– Näissä seurakunnissa voi olla jokin nuorten tapaaminen kuukauden kahden välein, nuorten leirejä ja niin edelleen, mutta säännöllinen viikoittainen nuori­sotyö puuttuu.

Täsmällisiä tilastoja seurakun­tien nuorisotyön aktiivisuudesta ei ole käytettävissä. Joitain joh­topäätelmiä voidaan tehdä val­takunnallisten tapahtumien ku­ten YC:n kävijämäärien vähene­misestä.

Ei toimintamallia nollatilanteeseen

IK-opiston isännöimä nuorisotyö­valiokunta on käynnistelemässä Nuorisotyö jokaiselle -hanket­ta. Hanke on vapaamuotoinen ja perustuu nuorisotyön maakun­nallisen tukemisen malliin, jota IK-opistolla on viritelty kuluvalla vuosituhannella.

Maakunnista on melko katta­vasti saatu nimettyä nuorisotyön yhteyshenkilöt, jotka pyrkivät jär­jestämään nuorisotyöntekijöille alueellisia tapaamisia. Ne ovat osa valtakunnallista tukea, jota paikal­listason usein yksinäisille tekijöille halutaan tarjota.

– Meillä ei ole välttämättä ole ollut toimintamallia siihen tilan­teeseen, jossa nuoria ei ole mon­ta, ja silti työ käynnistetään, Jark­ko Lindqvist sanoo.

– Nyt halutaan synnyttää sel­laista ilmapiiriä, että riittää, jos asia alkaa elää seurakunnassa yh­denkin nuoren aikuisen, vanhim­man tai vaikka mummon sydä­messä. Se on riittävä alku ja me ha­luamme tukea tällaista henkilöä.

Isommat voivat auttaa

Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoen helluntaiseurakunta on pyrkinyt rikastamaan alueen pienempien seurakuntien nuorisotyötä.

Tilanne on pastori Pekka Per­hon mukaan usein juuri se, että joku on seurakunnassa havahtu­nut nuorisotyön tarpeeseen ja val­mis aloittamaan jonkinlaista toi­mintaa.

– Tällainen paikallistason te­kijä tarvitaan aina. Nuorisotyötä ei voi käynnistää niin, että isom­masta seurakunnasta tullaan ja otetaan homma haltuun. Se ei onnistu.

Seinäjoella muiden seura­kuntien auttaminen on palvellut myös omia nuoria: monet ovat löytäneet oman palvelupaikan tii­meissä, jotka ympäristöseurakun­nissa tekevät työtä.

– Joissain seurakunnissa Sei­näjoen tiimi toimi todella aktiivi­sesti. Nyt niissä on noussut oma nuorisotyö ja nuorisotyöntekijät, Perho kuvailee.

– Lähtökohtana ei meillä ole ollut se kysymys, että mistä saa­daan tiimeihin tekijät, vaan se, mitä lahjoja Jumala on antanut nuorille ja miten ne voitaisiin saa­da esiin.

Anssi Tiittanen