Laolaiset nuoret toimivat ihmiskauppaa vastaan

Nuori saa houkut­televan työtarjo­uksen naapuri­maasta. Koulu­tusta ei tarvita, ja tuntematon taho lupaa hoitaa kaikki asiakirjat. Palkka on enem­män kuin kotimaassa voisi ansai­ta. Vaikka vähän pelottaa, ja pa­perit hoidetaan pimeästi, nuo­ri päättää lähteä. Pian kuitenkin työn todellinen luonne ja inhotta­vat kasvot paljastuvat. Poika jou­tuu orjatyöhön pimeään autoteh­taaseen, jossa ei tunneta taukoja.

Tämä tositapahtumiin perus­tuva tarina on Laosin Savannak­hetissa asuvien nuorten kuvaa­masta ja käsikirjoittamasta lyhyt­elokuvasta. Ihmiskauppa on iso ongelma niin Laosissa kuin muu­allakin Kaakkois-Aasiassa. Sen muotoja ovat halpatyövoima, sek­sikauppa ja hyväksikäyttö esimer­kiksi kodinhoitotyössä.

– Lyhytelokuvan kautta ha­luamme herättää nuoria miet­timään, että mikäli joku tarjoaa liian hyvältä kuulostavaa työtä, siihen kannattaa suhtautua kriit­tisesti, sanoo elokuvan editoija ja ohjaaja Manisakhone Phasa­yavong.

Uusia taitoja ja oivalluksia

Yhdysvaltain suurlähetystön pro­jektivaroilla tehdyn lyhyteloku­van ovat toteuttaneet Fidan Sa­vannakhetin nuorisokeskuksessa käyvät nuoret. Keskuksen idea­na on olla tukikohta, jossa nuoret voivat viettää aikaa ja harrastaa. Samalla he saavat tietoa esimer­kiksi laittoman työn vaaroista.

Keskus tukee myös nuorten koulutyötä. Sen pihalla pelataan eri pallopelejä, kuten suomalais­ten maahantuomaa sählyä. La­osissa uusi laji on otettu vastaan innolla. Keskuksen tärkein anti saattavat kuitenkin olla nuoria kuuntelevat ja arvostavat ihmiset.

– Savan Centre on kuin toinen koti. Olen oppinut täällä monia uusia asioita, kuten bändissä soit­tamista ja englantia. Olen myös rohkaistunut käyttämään lahjo­jani. Olen tosi kiitollinen siitä ja toivon toiminnan jatkuvan, sanoo 15-vuotias Nang.

Hänen mukaansa moni on aika ujo aluksi, mutta rohkaistuu ko­keilemaan esimerkiksi soittamis­ta toisten kanssa. Keskuksen ta­voitteena onkin, että nuoret kä­sittävät oman arvonsa ja löytävät lahjojaan. Näin ehkäistään myös ongelmia tulevaisuudessa.

– Moni ymmärtää ihmiskau­pan vastaisen työn merkityksen vasta siinä vaiheessa, kun uhre­ja on jo olemassa ja heitä aletaan auttaa. Parempi vaihtoehto sil­ti on, että uhreja ei pääsisi syn­tymään ja nuoret säästyisivät ih­miskaupan aiheuttamilta monilta haitoilta, sanoo Fidan projekti­työntekijä Titta Jakonen.

Laosissa nuoriin kohdistuu pal­jon odotuksia vanhempien tahol­ta. He kantavat usein jo taloudel­lista huolta omista perheistään.

– Nuorten on tärkeää ymmär­tää, että he ovat arvokkaita eikä heitä voi kohdella miten tahansa. Kun nuoret ymmärtävät arvonsa ja heillä on parempi itsetunto, he pystyvät myös puolustamaan it­seään paremmin, Jakonen toteaa.

Tukena mielekkäässä opetustyössä

Fidalla on Laosissa kaksi hanket­ta, joilla parannetaan lasten ja nuorten koulutusta ja asemaa yh­teiskunnassa. Vuodenvaihtees­sa päättyi 16 vuotta kestänyt pro­jekti, jolla tuettiin yläkoulujen ja lukioiden opetus- ja opiskeluolo­suhteita erityisesti maaseudulla.

– Yhteistyössä paikallisten koulujen kanssa kartoitimme hei­dän tarpeitaan, kertoo Fidan pai­kallinen työntekijä Nhomsamay Phatthana.

Hankkeessa on ollut mukana vuosien aikana 12 koulua, jois­ta pienimmässä on noin 300 oppilasta ja suurimmassa yli tuhat. Kouluissa muodostettiin työryh­miä ja koko kylä otettiin mukaan hankkeeseen.

– Fidalta saapuivat tarvikkeet ja varat, mutta koulujen korjaa­minen tehtiin paikallisten työnä, Phatthana sanoo.

Kouluissa ilmeni käytännön tarpeita, kuten vanhat rakennuk­set, joissa ei ollut vessoja, sekä koulukirjojen puute. Osa tarpeis­ta taas liittyi suuriin ryhmäko­koihin ja pitkiin koulumatkoihin, jotka laskivat opiskelumoti­vaatiota.

– Hankkeen kautta parannet­tiin myös opettajien tilannetta. Opettajien palkka on usein pieni ja oli myös joskus myöhässä. Niinpä heidän oma huolensa toi­meentulosta heijastui opetustyö­hön. Opettajia opastettiin hank­kimaan lisäansiota työnsä ohessa esimerkiksi kasvattamalla sieniä tai ompelemalla, kertoo Fidan hankekoordinaattori Phouttha­xay Xaysongkham.

Hankkeet ovat kuitenkin aina määräaikaisia, kuten nyt päätty­nyt Fidan projekti.

– Toiveemme on, että koulut jatkavat nyt siitä, mitä on yhdes­sä saavutettu. Alusta asti olem­me halunneet luoda ratkaisumal­leja, jotka toimivat myös sitten, kun hankkeen tuki lakkaa, Titta Jakonen toteaa.

Noora Palola