Lahjat vievät ilosanoman yli 200 000 perheeseen

Monelle New Yorkin köyhälle lapselle Metro World Childin antama joululahja on ainoa, jonka he saavat. Kuvassa yksi onnellisista paketin saajista järjestön pyhäkoulutyöntekijän kanssa. Kuva: Metro World Child
Monelle New Yorkin köyhälle lapselle Metro World Childin antama joululahja on ainoa, jonka he saavat. Kuvassa yksi onnellisista paketin saajista järjestön pyhäkoulutyöntekijän kanssa. Kuva: Metro World Child

New Yorkin Brook­lynissa sijaitse­van Metro World Child -järjestön tiloissa joulahja­paperi alkoi rapista jo syyskuus­sa. Siellä paketoidaan joka syksy yli 35 000 lelua, jotka välittävät jouluna rakkautta ja evankeliumia New Yorkin vähäosaisille lapsille.

 

Metro World Child on maail­man suurin pyhäkouluja pitävä evankelinen järjestö, jonka pas­tori Bill Wilson perusti vuonna 1980. Sen joulukampanja Opera­tion Holiday Hope toteutuu tänä vuonna 21. kertaa New Yorkissa.

 

Joululahjoja annetaan myös Fi­lippiineillä, Romaniassa, Kenias­sa ja Intiassa, jonne järjestön py­häkoulutyö on laajentunut viime vuosina. Niinpä esimerkiksi vii­me vuonna lahjan sai kaikkiaan yli 215 000 lasta.

 

– Tavallisen viikon aikana ta­voitamme maailmalla yli kaksisa­taa tuhatta lasta. Ja jouluna tie­tysti tulee vielä enemmän lapsia, koska he tietävät, että voimme siunata heitä tuolloin vielä enem­män kuin normaalisti, kertoo jär­jestön kansainvälisten suhteiden johtaja Simone Gleue.

 

Lahjan sisältö riippuu maasta. Yltäkylläisyydestään tunnetussa New Yorkissa ilman joululahjaa jääminen on lapselle suuri häpeä ja suru. Niinpä paketoitu lelu rie­mastuttaa eniten.

 

Filippiineillä taas toimii läm­min ateria ja ruokapaketti lapsil­le ja heidän perheilleen, Intiassa hygieniavälineet tai koulutarvik­keet. Talviseen Romaniaan vie­dään lämpimiä kenkiä ja sukkia.



Wilson hiljalleen toipumassa

Vaikka Metro World Child ker­too evankeliumia 200 000 maa­ilman lapselle joka viikko, joulu­kampanja on järjestön vuoden suurin evankeliointitapahtuma. Tänä vuonna sen läpi viemistä on haastanut onnettomuus, jo­hon järjestön johtaja Bill Wilson joutui lokakuussa Lähi-idän-mat­kallaan.

 

– Hän oli Israelissa ja Syyriassa tutkimassa mahdollisuutta aloit­taa pyhäkoulu ja toimittaa lääke­apua pakolaisleirien lapsille Syy­rian rajalla. Häntä ammuttiin sel­kään, ja ainut syy, miksi hän on yhä hengissä, oli luotiliivi, Gleue kertaa tapahtunutta.

 

Järjestön keulakuvana ja va­rainkeruun päävastaavana toi­miva Wilson toipuu yhä onnetto­muuden tuomista murtumista ja keuhkovauriosta. Hän kiertää jou­lukampanjan merkeissä sen ver­ran kuin pystyy, mutta muun mu­assa tempauksen tärkein tv-esiin­tyminen oli jätettävä väliin.

 

Järjestön nettisivuilla Wilson kertoo tilanteestaan ja vetoaa jär­jestön ystäviin, jotta joulukam­panja voitaisiin viedä suunnitel­lusti läpi tänäkin vuonna.



”Kiitos, kun kerrotte joulun merkityksestä”

Järjestön työntekijöille Wilsonin kokema onnettomuus on merkin­nyt entistä kiireisempää syksyä. Motivaatiota se ei ole kuitenkaan latistanut, sillä jo New Yorkissa nähty ilo paketeista palkitsee vai­van. Sitä on saanut todistaa muun muassa järjestön yhden katupyhäkoulun suomalainen tiiminjoh­taja Mirjam Mielikäinen.

 

– Itselleni joulukampanja on vuoden kohokohta, kun saan an­taa lahjan tällaisille lapsille. Moni odottaa sen avaamista jouluun asti. He ovat niin iloisia, ja lahjan vaikutus on niin suuri, Mielikäi­nen painottaa.

 

Operation Holiday Hopen lahja pelastaa joulun monessa paikalli­sessa perheessä, jolle ruoka pöy­dässäkään ei ole itsestäänselvyys. Lahjojen ohessa perheet kuulevat myös Jeesuksesta.

 

– Monet kiittävät, että kerrom­me heille joulun merkityksestä, koska he eivät ole tienneet sitä, Simone Gleue sanoo.

 

Operation Holiday Hope kos­kettaa myös muualla maailmas­sa. Esimerkiksi suomalaisille tutut Romanian tarpeet avautuivat vii­me vuonna Simone Gleuelle hänen ollessaan siellä lahjoja jakamassa.

 

– Lapset juoksivat ulkona 15 as­teen pakkasessa teepaita ja lyhyet housut päällä. Joillakin oli ranta­sandaalit. Heitä auttavat aikuiset olivat pukeutuneet lämpimästi, mutta lapset olivat kesävaatteis­sa, Gleue kuvailee.

 

– Kun sai laittaa sukat ja kengät lapsen jalkaan ja näki heidän kas­vonsa, se oli jotakin suurta. Sekä lapset että tiimiläiset itkivät, kos­ka lahjalla oli lapsiin niin suuri vai­kutus.




51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja