Jumalanpalvelus alkaa rukouksella, ylistyksellä ja tanssilla. Meno on vauhdikasta. Pastori, joka on koko Kuuban metodistikirkon piispa, saarnaa Filippiläiskirjeestä: ”Unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä” (Fil. 3:13).
Havannan esikaupunkialueen metodistikirkossa kokoonnutaan jumalanpalvelukseen neljästi joka sunnuntai. Kirkkorakennus on iso ja hyväkuntoinen. Ulkomaisen avustusrahan jälki näkyy. Avustuksia saadaan etenkin Yhdysvalloista. Myös kaikki Raamatut tuodaan ulkomailta.
Kuuban talous on kurjassa kunnossa, ja pulaa on lähes kaikesta. Maa sinnittelee kauppasaarron, kommunismin ja köyhyyden puristuksessa.
Apu tavoittaa parhaiten Länsi-Kuubassa sijaitsevan pääkaupunkiseudun. Itä-Kuubassa seurakunnat kokoontuvat usein alkeellisissa olosuhteissa. Siitä huolimatta itäkuubalainen kristillisyys on elävää ja usko vahvaa.
Pienessä maaseutuseurakunnassa aloitettiin kaksi vuotta sitten uskon varassa uuden seurakuntatilan rakentaminen. Puolentoista metrin korkeuteen nousseet seinät odottavat yhä lisärahoitusta. Uusille tiloille olisi käyttöä, sillä seurakunta kasvaa.
– Uskon, että Jumala tekee Kuubassa jotain suurta, seurakunnan pastori Enrique sanoo. Hän kertoo, että seurakunnassa rukoillaan ja paastotaan paljon.
Enrique tuli uskoon 16-vuotiaana siskonsa todistuksen kautta.
– En uskonut, että Jumalaa on. Kasvoimme Kuubassa ajattelemaan niin. Sitten eräänä päivänä polvistuin ihan vitsillä ja sanoin: “Herra, pelasta minut”.
– Jumala otti sen todesta.
Enrique löysi sittemmin seurakunnasta puolison, ja nyt he yhdessä johtavat seurakuntaa. Pariskunnalla on kolme lasta.
Vaikka sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä on virallisesti ateistinen, suurin osa ihmisistä pitää itseään katolisina. Katolisuus on kuitenkin nimellistä ja kristillisen uskon tuntemus ohutta. Lisäksi kulttuurin kaapuun naamioitu synkretistinen noituususkonto santeria rehottaa vapaasti ja nauttii valtion hyväksyntää.
Elämän koettelemuksissa yhä useammat ihmiset etsivät apua ja lohtua Jumalalta. Evankeliumi uppoaa otolliseen maaperään maassa, jossa ihmisillä on vaikeuksia selvitä päivästä toiseen.
Kuuban protestanttiset seurakunnat ovat kasvaneet voimakkaasti parinkymmenen viime vuoden aikana. Seurakuntia syntyy koko ajan lisää, ja nykyiset saavat uusia jäseniä.
– Avain kasvuun on rukous, kertoo Mario, erään helluntaiseurakunnan pastori Camagüeyista, Kuuban kolmanneksi suurimmasta kaupungista.
– Se on rukousta tuskan ja kyynelien kera. Jos rukousvastaus viipyy, jatkamme rukousta.
Pastori Mario kertoo, että moni hänen tuntemansa pastori on omistanut elämänsä rukoukselle. Se on myös suosittu saarna-aihe.
Kristittyyn perheeseen syntynyt Mario, 58, on elänyt seurakunnan monet vaiheet. Hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan seurakuntia suljettiin ja pastoreita vangittiin.
– Kun olin 7-vuotias, isäni, joka oli pastori, joutui vankilaan. Hän ei kestänyt sitä, vaan menetti järkensä.
Siihen aikaan kristityksi tunnustautuminen saattoi merkitä perheen, ystävien, työn ja opiskelumahdollisuuksien menettämistä. Nykyään opinahjojen ovet eivät enää sulkeudu kristityiltä ja kiusaaminenkin on vähentynyt. Tosin Mario muistuttaa, että kommunistinen hallinto on edelleen sama, sen käyttämät metodit vain ovat muuttuneet.
Sari Savela
Fidel Castron (1926–2016) johtama kapinallisjoukko syöksi Fulgencio Batistan vallasta 1.1.1959. Pari vuotta myöhemmin Castro julisti Kuuban sosialistiseksi valtioksi. Fidel Castro oli Kuuban presidenttinä aina vuoteen 2008, jolloin hän siirsi vallan pikkuveljelleen Raúl Castrolle. Raúl on ilmoittanut luopuvansa vallasta syksyllä 2018. Seuraajakseen hän on valinnut varapresidentti Miguel Diaz-Canelin.
Kuuban ja Yhdysvaltain välit tulehtuivat melko pian Fidel Castron noustua valtaan. Välejä hiersi epäonnistunut kuubalaisten pakolaisten Yhdysvaltain tuella tekemä Sikojenlahden maihinnousu vuonna 1961. Suhteet kiristyivät entisestään Kuuban ohjuskriisin seurauksena vuonna 1962.
Yhdysvallat julisti 7. helmikuuta 1962 Kuuban kauppasaartoon, joka on edelleen voimassa.