”Keskustelut ovat vieneet tilannetta parempaan suuntaan”
Kun helluntailaisuus nähtiin uhkana
10.10.2018 | Anssi Tiittanen
Esko Rautio, 88, vastaa puhelimeen kotonaan
Raahessa.
– Voidaanko tehdä haastattelu Skypessä, olisi mukava
nähdä, veteraanisaarnaaja ehdottaa.
Tällaisia ne nykyseniorit ovat: digivempaimet ovat tuttuja.
Kohta tietokoneen ruudulle ilmestyy livekuva olohuoneesta.
Puhujalavoilta tutuksi tulleet terävät piirteet eivät ole
kadonneet Raution kasvoilta. Silmissä käväisee tämän tästä poikamainen
pilkahdus.
Tarkoitus on Esko Raution kanssa muistella sitä vaihetta,
kun helluntailaisuus tuli Suomen pitäjiin uutena asiana. Esko Rautio on ehta
aikalaistodistaja, yksi lajinsa viimeisistä.
Rautio kierteli nuoruudessaan evankelistana polkupyörällä
kitaran ja Raamatun kanssa Pohjois- Suomen kyliä, joissa helluntaisanomaa ei
ollut vielä kuultu.
Joku perusti seurakunnat
Suomessa on nykyisin noin 240 helluntaiseurakuntaa. Liike ei
jäänyt alueelliseksi ilmiöksi, vaan seurakuntapeitto ulottuu kattavasti
kaikkialle maahan.
Monelle nykyhelluntailaiselle Eelimien ja Beeteleiden verkosto
on itsestäänselvyys. Unohtuu, että jonkun on joskus ihan oikeasti täytynyt
olla se aivan ensimmäinen ihminen, joka on kylällä alkanut mieltää itsensä
helluntailaiseksi ja alkanut kaivata helluntaiseurakuntaa.
Sitten on löytynyt muita samanhenkisiä. Ensin on kokoonnuttu
kodeissa, ja yleensä porukka on alkanut myös kasvaa. On ehkä saatu apua
maakunnan keskuskaupungin seurakunnasta, ja hiljalleen on saavutettu sen verran
suuri määrä aktiivista väkeä, että on kehdattu puhua rukouspiirin sijaan
seurakunnasta.
Ja jossain vaiheessa vuosien kuluttua rahaa ja osaamista on
ollut kasassa sen verran, että jonnekin kyläkeskuksen liepeille on talkoilla
rakennettu rukoushuone.
Mutta harvoin on helluntailaisuuden rantautuminen paikallistasolle
ollut mitään riemumarssia. Maailman luterilaisimmassa maassa uskovien kaste ja
Pyhän Hengen armolahjojen tavoittelu ja käyttäminen ovat olleet monessa
paikassa punainen vaate.
Riitaisuuksille on haluttu viime vuosina laittaa piste. Helluntaiseurakuntien
Syyspäivät alkoivat tänä vuonna anteeksipyyntötilaisuudella, jossa luterilaisen
kirkon ja helluntaiherätyksen johtajia kohtasi sovinnon merkeissä.
Pyhäkoulu tavoitti
Esko Rautio tuli uskoon 17-vuotiaana Temmeksessä Oulun liepeillä.
Hän olkoi heti pitää pyhäkoulua alueen lapsille. Pyhäkoulusta tuli suosittu,
ja se saavutti maalaispitäjän lapsia varsin kattavasti.
Alueella oli totuttu herätysliikkeiden toimintaan,
helluntailaiset menivät rikkana rokassa. Sen verran helluntailaisten aktivoituminen
isolla kirkolla harmitti, että havahduttiin järjestämään myös kirkon oma
pyhäkoulu. Se jäi kuitenkin hyvin lyhytikäiseksi, kun innostuneita
vastuunkantajia ei löytynyt.
Temmeksen herätyksessä uskoon tulleet liittyivät sittemmin
Oulun helluntaiseurakuntaan. Temmes kuntana on jo historiaa.
Kutsu, herätys ja pelastus
Esko Rautio siirtyi pian evankeliovaan työhön
Pohjois-Suomeen. Kylät tulivat tutuiksi. Raution aisaparina toimi toinen
evankelistalegenda, Jussi Jokisaari.
Usein löytyi talo, jossa evankelistat saivat majapaikan, ja
joka salli pitää tupakokouksia talossa. Helluntailaisia ei paikkakunnilla usein
ollut lainkaan, mutta tupansa avanneissa taloissa oli Raution mukaan usein
jonkinlaista kirkollista herätysliiketaustaa. Ruohonjuuritason ekumenisuus ei
siis ollut aivan tuntematon asia sodanjälkeisen ajan Suomessa.
Herätyksen aikoja koettiin monessa kylässä.
– Kokoukset kiinnostivat. Evankeliumia julistettiin, ihmisiä
tuli uskoon ja kesällä pidettiin kastejuhlia järven rannalla.
Helluntailaisten kastejuhlat olivat aina merkkitapaus. Katsojia
tuli paikalle joukoittain.
Reaktioita ja vastareaktioita
Juuri kaste oli monesti kuin merkki otsassa: tuo ei ole
enää luterilainen, hän ei kuulu porukkaan.
– Kyllä vastustus kirkon taholta oli silloin todella kova,
Esko Rautio sanoo.
– Me olimme väärää, harhaa ja eksytystä. Sitä tuotiin kirkon
pappien taholta todella voimakkaasti esille.
– Mutta kyllä se kehitti itsessäkin voimakkaan
vastareaktion. Samalla mitalla pistettiin kokouksissa takaisin, Rautio kertoo
nyt hymyillen.
Helluntailaisia on koko liikkeen historian ajan kiusattu ja
syrjitty. Suomalainen valtakulttuuri on luterilainen. Eroon häpeäidentiteetistä
on päässyt käytännössä vain luterilaistumalla ja kääntämällä selkänsä
liikkeelle.
Esko Rautiolle tulivat tutuksi erilaiset ihmisen elämän
loppumiseen liittyvät kiemurat. Välillä ei-luterilaisille ei suotu siunaustilaisuutta
kirkossa, välillä hautapaikka osoitettiin jostain kirkkoon kuulumattomien
nurkkauksesta.
Joskus tilanteet olivat puhtaasti hengellisiä. Eräs tapaus
vetää Esko Raution yhä vakavaksi.
Eräällä kylällä paikallinen mies oli saanut kuulla
”lahkolaisten” olevan tulossa pitämään kokouksia. Hän kiersi polkupyörällä kylän
kaikki talot ja varoitti ketään ankarasti menemästä mukaan helluntailaisten kokouksiin.
Kohtaaminen Raution ja miehen välillä oli jäätävä. Rautio
haastoi Raamatun sanalla: miten mies perusteli sen, ettei evanke-liumia saisi
julistaa. ”En minä Raamattua lue”, kuului ylimielinen vastaus.
Mies lähti kotiinsa. Kotiportailla hän sai
halvauskohtauksen ja päätyi vuodepotilaaksi. Kahden viikon kuluttua hän kuoli.
Nykyisin yhteys löytyy
Veteraanisaarnaaja on seurannut helluntailaisten ja
luterilaisten suhteiden kehittymistä tyytyväisenä.
– Myönteinen kehitys alkoi siitä, kun keskustelut
aloitettiin muutama vuosikymmen sitten. Tilanne on kehittynyt paljon, ja
aroistakin asioista on päästy puhumaan.
– Kasteasia on tietysti tietynlainen pullonkaula, Rautio
toteaa.
Arki helluntailaisten ja luterilaisten välillä on ollut jo
pitkään rauhallista rinnakkaiseloa. Raution mukaan kaupungilla tulee tervehdittyä
ja juteltua kirkon pappien kanssa. Eri seurakuntien uskovat ovat myös tulleet
tutuiksi ja yhteys löytyy hyvin.
Raahessa järjestetään kerran kuukaudessa yhteiskristillinen
rukoushetki. Kiertävä tapahtuma järjestetään luterilaisessa kirkossa,
vapaakirkossa tai helluntaiseurakunnassa.
– Joskus meillä on ollut aamukokouksessa kirkon pappi puhumassa,
mutta ei valitettavasti nyt aivan viime vuosina.
Rautio on myös huomannut, että hengellisesti vireillä paikkakunnilla
on yleensä paljon kristittyjä kaikissa seurakunnissa. Kaikki hyötyvät
avoimesta ilmapiiristä.
Jos Esko Raution pitäisi ehdottaa jotain, mitä luterilaiset
voisivat pyytää anteeksi helluntailaisilta, veteraanisaarnaaja menee
mietteliääksi.
– Mehän emme voi toki heitä määräillä, Rautio naurahtaa kunnioitusta
äänessään.
– Mutta kyllä ne hyökkäykset meitä vastaan olivat aikanaan
rajuja, silloin kun herätystä syntyi.
– Me olimme myös hyvin lihallisia. Annoimme takaisin
kunnolla. Ei siinä paljon anteeksiantamusta ja ymmärrystä silloin ollut.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...