Kristinusko uhanalaistuu lännessä

Terrorismin pelko on saanut myös osan läntistä maailmaa kiinnittämään huomiota uskonnolliseen ja poliittiseen ääriajatteluun ja suitsimaan sen leviämistä. Samalla kristillisyys on niputettu osaksi keskustelua muun muassa Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Kristillinen tutkimuskeskus Barna Group julkaisi alkuvuodesta selvityksen, jonka mukaan Yhdysvalloissa kristinusko nähdään kasvavassa määrin äärimmäisenä. Tutkimuksen mukaan jo noin puolet väestöstä pitää kristinuskoa ääriaatteena. Erityisesti tämä koskee evankelista protestanttisuutta ja vakaumuksellista katolisuutta. Samalla uskonnollisesti sitoutumattomat ja epäilijät edustavat yhteiskunnan kulttuurillista ”normia” paljon vahvemmin kuin uskonnolliset konservatiivit.

Herätyskristillisyys haitallista?

Selvityksen mukaan yli 80 prosenttia amerikkalaisista pitää äärimmäisenä, jos uskonnolla oikeutetaan väkivaltaa, evätään lapselta normaali lääketieteellinen hoito tai ei palvella asiakasta, jonka elämäntapa poikkeaa omista uskomuksista.

Hieman harvempi mutta yli puolet laskee äärimmäiseksi uskonnollisen sanoman julistamisen julkisella paikalla, käännytysyritykset, uskonnollisen materiaalin jakamisen ovilla, rukouksen vieraiden puolesta julkisella paikalla tai sen, jos lapsille opetetaan, että samaa sukupuolta olevien seksisuhde on moraalisesti väärin.

Moni (20–49 prosenttia) pitää äärimmäisenä myös esimerkiksi sitä, että seksistä pidättäydytään ennen avioliittoa tai vaihdetaan hyvätuloinen työ lähetystyöhön toisessa maassa.

Barna Groupin tutkimus osoittaa, että herätyskristittyjen ja uskonnosta etääntyneiden amerikkalaisten väliset näkemyserot ovat suuria. Ryhmät olivat samaa mieltä vain siitä, että uskonnon oikeuttama väkivalta ja lääkehoidosta kieltäytyminen ovat ääriajattelua.

Eräs tutkimuksen keskeisimpiä havaintoja on, että siinä missä kristinuskoa on aiemmin pidetty joko myönteisenä tai merkityksettömänä, nyt yhä useampi amerikkalainen pitää sitä haittana yhteiskunnalle.

Brittien kiistelty lakialoite

Ääriajattelusta on keskusteltu viime aikoina myös Isossa-Britanniassa. Siellä halu estää ääriaatteiden leviäminen on nostanut päätään etenkin, kun nuoria kansalaisia on liittynyt Isisin riveihin.

Vuosi sitten maan pääministeri David Cameron totesi, että Britannia on ollut liian kauan passiivisen suvaitseva ja voimistaa nyt otteitaan radikalisoitumisen estämiseksi. Cameron esitteli ääriaatteiden ennaltaehkäisemiseksi laaditun ”Extremism Disruption Orders” (EDO) -lakiehdotuksen. Sitä on moitittu epämääräiseksi, ja sen sanotaan toteutuessaan kieltävän  jopa perinteisen kristillisen opetuksen.

YK:ssa kokoontumisvapaudesta erikoisraportoiva lakimies Maina Kiai totesi pari viikkoa sitten The Guardian -lehdelle, että Britannian yritys suitsia ääri-islamia EDO:n kautta on ”luonut levottomuutta ja epävarmuutta siitä, mistä voi keskustella laillisesti julkisuudessa”.

Kiai varoitti, että maan ratkaisut asiassa ovat kansainvälinen signaali: malli omaksutaan helposti.

– Se johtaa paljon vähemmän avoimiin yhteiskuntiin, jotka käyttävät tätä esimerkkinä:  ”Britannia rajoittaa tätä, miksi me emme voi?”

Turhauttava arvotörmäys

Useat kristilliset amerikkalaisvaikuttajat, kuten Barna Groupin toimitusjohtaja David Kinnaman ja kristillisen Breakpoint-sivuston radiotoimittaja John Stonestreet, ovat analysoineet muuttunutta ilmapiiriä yhtäläisin äänenpainoin.

Stonestreetin mukaan jälkikristillinen aikakausi on vaihtunut ajaksi, jossa kristillisyyden taakse jäämisestä ollaan ylpeitä.

– Uskon todeksi eläminen on vaikeaa näinä päivinä. Ja se on turhauttavaa. Kinnaman sanoo,  että aiemmin äärimmäisinä pidettiin toimintoja, nyt myös uskomuksia, mikä sysää tunnustavat kristityt kulttuurisen valtavirran ulkopuolelle.

– Tämä tosiasia selittää, miksi miljoonat hartaat kristityt kokevat sellaista turhautumista ja huolta. He kokevat olevansa ulkopuolella sosiaalisista normeista ja kulttuurisesta voimasta.

Kinnamanin mukaan erityisen kipeä kohta kristityille ovat samaa sukupuolta edustavien parisuhteet.

– Kuitenkin ”sosiaalisen ääriajattelun” aistimus koskee myös monia muita uskomuksia ja toimintoja, kuten henkilökohtaista evankeliointia ja lähetystyötä, Kinnaman tiivistää.


Ruut Ahonen