Kristillinen elokuva pärjäänyt Hollywoodissa

Uunituoreessa elokuvassa Haastattelu Jumalan kanssa Afganistanista palannut toimittaja päätyy esittämään Jumalalle vaikeita kysymyksiä. Filmi julkaistiin äsken Yhdysvalloissa. Kuvakaappaus elokuvan trailerista
Uunituoreessa elokuvassa Haastattelu Jumalan kanssa Afganistanista palannut toimittaja päätyy esittämään Jumalalle vaikeita kysymyksiä. Filmi julkaistiin äsken Yhdysvalloissa. Kuvakaappaus elokuvan trailerista

Kristillisten eloku­vien suosio on kasvanut jo jon­kin aikaa. Muu­tama hengellinen Hollywood-filmi on saanut näky­vyyttä Suomessakin, mutta käy­tännössä buumi keskittyy pitkäl­ti Yhdysvaltoihin, joissa suurin osa elokuvista tehdään ja jossa uskonnollissävytteiselle sisällölle on enemmän yleisöä.

 

Vielä parikymmentä vuotta sit­ten Hollywoodissa käytännössä si­vuutettiin uskonnollisesti viritty­nyt yleisö, mutta tällä vuosituhan­nella – kristillisten elokuvien tason noustua – tilanne on muuttunut. Siinä missä vuonna 1996 julkais­tiin 16 vahvasti sisällöltään kristil­listä elokuvaa, vuonna 2015 niitä julkaistiin jo 65.

 

Eräällä tapaa lasikaton mur­si maailmanlaajuisesti levinnyt ja Suomen teattereissakin pyörinyt The Passion of the Christ (2004). Vakaumuksellisena kristittynä tunnetun Mel Gibsonin ohjaama teos Jeesuksen viimeisistä elin­tunneista osoitti, että myös hen­gellisellä tarinalla voi menestyä.

 

Raamatun kerronnalle pitkäl­ti uskollinen kärsimysspektaakke­li maksoi 30 miljoonaa ja tuotti lo­pulta yli 610 miljoonaa, mikä teki siitä sekä kaikkien aikojen suosi­tuimman että taloudellisesti kan­nattavimman kristillisen elokuvan.

 

 

Perheet kaipaavat pehmeitä arvoja

Mistä sitten amerikkalaisten kas­vanut kiinnostus hengellisten elo­kuvien katseluun on peräisin?

 

The Week arvioi keväällä, että kysyntä alkoi kasvaa vuosituhan­nen vaihteessa, kun maailmas­ta tuli epävarmempi paikka elää. Lehden mukaan muun muassa terrorismin pelko sai monet ame­rikkalaiset tukeutumaan vahvem­min uskontoon, mikä näkyi jopa hetkellisenä kirkossakäyntien li­sääntymisenä.

 

Kristillissävytteisissä tarinoissa ihmisiä viehättää se, että ne luo­vat heihin uskoa ja toivoa sekä an­tavat keskivertoa Hollywood-fil­miä lämminhenkisemmän näkö­kulman elämään.

 

– Monet isät ja äidit haluavat mennä elokuviin koko perheenä tai istua alas ja katsoa niitä olo­huoneessaan. Halutaan yhteinen kokemus perheenä, kuvaili Fox Newsin radiojuontaja Todd Star­nes viime viikolla (22.8.), kun ka­navalla keskusteltiin kristillisen elokuvan suosiosta. Juttu pureu­tui myös uutuuselokuvaan An In­terview with God (Haastattelu Ju­malan kanssa), jonka kantava teema on se, että Jumalalle voi esittää vaikeitakin kysymyksiä.

 

Starnesin mukaan kristillises­sä elokuvassa ei olekaan kyse sii­tä, että ihmisiä lyödään päähän Raamatulla, vaan siitä, että ihmi­set voivat ”katsoa uskon tarinoita, jotka yhdistyvät heidän oman elä­mänsä kokemuksiin”.

 

 

Raha ratkaisee levityksessä

Jotkut lähimenneisyyden kristil­liset elokuvat, kuten Nooa (2014) ja Maria Magdaleena (2018) ovat päätyneet Suomen teatterilevityk­seenkin. Lopulta kuitenkin vain harva hengellisväritteinen teos vakuuttaa täkäläisen markkina­koneiston.

 

– Tosi paljon julkaistaan eloku­via, jotka eivät päädy tänne. Tääl­lä otetaan varman päälle, etsitään mahdollisimman hyvää tuottoa eikä uskalleta ottaa riskiä. Niinpä kristilliset elokuvat jäävät toden­näköisesti pois ja tilalle otetaan muuta, minkä tiedetään myy­vän paremmin, kertoo elokuva-arvosteluohjelma Filminurkkaa AlfaTV:lle tekevä Kimmo Kestilä.

 

Hänen mukaansa Suomessa tulee teatterilevitykseen kahdes­ta viiteen uutta elokuvaa viikossa. Kristillisten elokuvien osuus tässä joukossa on promillepeliä.

 

Kestilän mukaan puhuminen Jumalasta on Suomessa muutoin­kin Yhdysvaltoihin verrattuna vai­keampaa.

 

– Tuntuu, että kun täällä puhu­taan kristillisyydestä, se on jota­kin kamalaa. Jenkeissä Jumala ei ole niin paha asia. Maaperä on eri­lainen.

 

 

Raamattutulkinta hämmentää

Yksi kristillisten elokuvien ongel­ma on myös tietty tulkinnanva­raisuus. Raamatun kertomusten melko ronskikin muokkaaminen hämmentää joitakin kristittyjä katsojia.

 

Raamattuaiheiseen elokuvaan liittyvä ennakko-odotus voi vaih­tua pettymykseen, kun käsikir­joittaja on tehnyt omia taiteelli­sia ja näkemyksellisiä valintojaan.

 

– Tämä on aina vähän ongel­mallista. Elokuva kun ei ole sama kuin dokumentti, vaan se on aina jokin näkemys, Kestilä myöntää.

 

Näyttää siltä, että valkokan­kaille tullaan ammentamaan Raamatun kertomuksista jatkossakin. Muun muassa The Passion of the Christista on tulossa jatko-osa, jonka ilmestymisajankohtaa ei vielä tiedetä. Joka tapaukses­sa Jeesusta jo filmin ykkösosas­sa näytellyt Jim Caviezel lupai­lee tulevasta jatko-osasta ”histo­rian suurinta elokuvaa”.

 

 

Ruut Ahonen

 




51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja