Kotkan Syyspäivillä rakennettiin siltoja yli sukupuolten ja -polvien

– Olin aikonut lähteä jo perjantaina kotiin, mutta nämä ovat olleet niin hyvähenkiset ja rakentavat päivät, että päätin jäädä vielä lauantaiksi ja olla mukana loppuun asti.

Tämä käytävällä kuultu helluntaipastorin kommentti tiivisti viikonloppuna Kotkassa järjestettyjen helluntailiikkeen Syyspäivien yleistunnelman. Lähes 700 vastuunkantajaa – heidän joukossaan noin 580 helluntaiseurakunnan työntekijää, vanhinta ja yhdistystoimijaa – kokoontui käsittelemään herätysliikkeen ajankohtaisia asioita kolmeksi päiväksi Kotkan Karhuvuoren urheilutalolle, Steveco-Areenalle.

Syyspäivien teemana oli ”Siltoja rakentamassa”. Tämä rakennustyö sai yhteisen suunnan heti avajaistilaisuudessa, jossa juuri samana päivänä 90 vuotta täyttänyt Kotkan helluntaiseurakunnan pitkäaikainen vastuunkantaja Elvi Blumén lauloi kitarakuorokirjan laulun yhdessä viisivuotiaan Hilla-tytön ja tämän äidin kanssa. He näyttivät käytännössä, miten siltoja rakennetaan myös sukupolvien välille.

Tapahtuman päiväkohtainen ohjelma rakentui kolmen alateeman ympärille: "Profeetallisuus seurakuntaa rakentamassa", "Seurakunta miesten ja naisten palveluyhteisönä" ja "Siirtyykö omistajuus sukupolvien kesken?".

Päivien hengellisestä opetuksesta vastasi ruotsalainen evankelista Ingemar Helmner, joka käsitteli puheissaan seurakunnallisen toiminnan ydintä.

– Kristuksen sovitustyö on se tärkeä perusta, jolle kaiken hengellisen palvelutyön tulee rakentua, Helmner muistutti.

Seurakunta miesten ja naisten palveluyhteisöksi

Torstaista lauantaihin kestäneiden Syyspäivien yhtenä aiheena oli naisten asema ja palvelutehtävä helluntaiseurakunnissa. Hiertävää aihetta lähestyttiin nyt perusteellisesti myös Raamatun tulkinnan näkökulmasta.

Ison Kirjan opettajat Tommi Lenho ja Matti Kankaanniemi sekä neuvoa-antavien vanhinten puheenjohtaja Kauko Vehniäinen pitivät aiheesta alustuspuheenvuorot. Lenhon ja Kankaanniemen eksegeettisesti asiantuntevissa puheenvuoroissa porauduttiin naisten asemaa käsitteleviin Uuden testamentin teksteihin ja alkukielen merkityksiin. Perusteluja esitettiin kahdelle eri näkemykselle, jotka poikkesivat toisistaan lähinnä siinä, voiko nainen toimia tasavertaisena kaikissa seurakunnallisissa tehtävissä.

Lenho ja Kankaanniemi näyttivät erilaisista näkemyksistään huolimatta hyvää esimerkkiä nöyrästä, toista kunnioittavasta ja Raamatun auktoriteettiin sitoutuvasta keskustelutaidosta.

Kauko Vehniäinen lähestyi kysymystä käytännöllisestä kutsumuksen ja hedelmän tuottamisen näkökulmasta.

– On tosiasia, että herätysliikkeessämme on monia Jumalan kutsumia naisia kohdeltu väärin, hän sanoi ja kertoi tästä myös esimerkkejä.

Alustusten jälkeen keskustelua jatkettiin pastori Heimo Enbuskan johtamassa paneelissa.

– Eri maiden helluntailiikkeissä naisilla on hyvin erilainen asema kuin meillä Suomessa, Niilo Närhi huomautti. Hän kertoi myös keskusteluprosessista, jolla vanhimmat ovat työstäneet asiaa Keravan helluntaiseurakunnassa.

Helena Korhonen puolestaan kiinnitti huomiota naistyöntekijöiden nimityskäytännön erityispiirteisiin helluntaiseurakunnissa. Tähän liittyen Antti Hirviniemi huomautti, että tittelikikkailu heijastaa usein symbolisesti naiseen kohdistettua luottamusta ja hänelle uskottua vallan määrää.

– Ihmettelen sitä, millä perusteella naiset saavat opettaa seurakunnassa lapsia, vaikka kehityspsykologisesti katsoen heidän opetuksensa on paljon vaikuttavampaa ja vastuullisempaa kuin aikuisten opettaminen, Pilvikki Viitanen totesi.

– Näistä asioista on nyt tärkeä puhua. Toivon, että edistystä tapahtuu eikä meidän tarvitse enää kymmenen vuoden kuluttua keskustella samoista kysymyksistä.

Paneelissa rakennettiin aidosti yhteyden siltoja ja toivottiin, että seurakunnat voisivat jatkossa olla entistä ehyemmin miesten ja naisten yhteisiä palveluyhteisöjä, joissa roolien lähtökohtana on Jumalan kutsumus ja armoitus tehtävään.

Syyspäivillä painotettiin, että helluntaiseurakuntien on nyt tärkeä käsitellä naisten asemaa niille lähetetyn kirjallisen aineiston pohjalta ja tehdä jokin perusteltu linjaus oman seurakunnan toimintaa koskien.

Vastuuta nuorelle polvelle

Syyspäivien päätöspäivänä lauantaina pohdittiin toista helluntailiikkeen ajankohtaista aihetta: vastuun ja omistajuuden siirtymistä sukupolvelta toiselle.

Savonlinnan helluntaiseurakunnan nuorisopastori Hanna Laamanen kertoi alustuspuheenvuorossaan omista kokemuksistaan. Hän varoitti myös siitä, ettei seurakunnan johto saisi olla omistajuutta siirtäessään kuin ylihuolehtivainen anoppi, joka puuttuu jatkuvasti yksityiskohtaisilla neuvoillaan nuorten elämään.

Helsingin Filadelfia-seurakunnan onnistuneesta sukupolvenvaihdoksesta Syyspäivillä oli kertomassa seurakunnan entinen johtaja Kenneth Grönroos. Hän peräänkuulutti seurakuntien johtajilta valtiomiesmäistä asennetta ja hengellistä kaukonäköisyyttä seurakunnan tulevaisuuden suhteen.

– Poliitikon ja valtiomiehen ero on siinä, että poliitikko on kiinnostunut vain seuraavista vaaleista, mutta valtiomies kantaa johtajana huolta seuraavasta sukupolvesta, Grönroos kiteytti.

– Tarvitsemme seurakuntiin tällaisia hengellisiä valtiomiehiä ja -naisia.

Aiheen pohdintaa jatkettiin pastori Mika Yrjölän johtamassa paneelissa, johon oli kutsuttu myös Johannes Saranpää Seinäjoen Houm-seurakunnasta.

Syyspäivien yhteydessä järjestettiin ensimmäinen koulutustilaisuus helluntaiseurakunnan työntekijän valtakirjaa hakeville.

Tilaisuuksia juonsivat syyspäivätoimikunnan sihteeri, pastori Marjaana Rauma ja päivien isäntä Kari Ketoja. Yhteisten asioiden käsittelyssä puheenjohtajina toimivat pastorit Pekka Havupalo ja Petri Viinikkala. Syyspäivien musiikissa palveli Rauno Karmitsa.


Leevi Launonen