Kolumnisti: Seurakuntamusiikkia vaivaa yltiömyönteisyys

Brittipastori Mark Woods arvioi Christian Todayn kolumnissaan hengellistä nykymusiikkia. ”Siinä ei ole kyse Jumalasta vaan meistä – [se on] hyvältä tuntuvaa puppua, joka toimisi popmusiikkina, jos vain muutama sana vaihdettaisiin.”

Woodsin mukaan nykyisessä valtauoman seurakuntamusiikissa ei ole syvyyttä eikä todellista hengellisyyttä, ja se on valtaosaltaan nostatusmusiikkia, joka johtaa helposti särkyneiden ihmisten ohittamiseen seurakunnissa.

Kolumnistin väitteitä tukee FiveThirtyEight-sivuston koe. Leah Libresco analysoi tietokoneohjelmalla 50 kristillistä hittiä erilaisten käsiteparien kautta. Myönteisiä sanoja oli huimasti enemmän kuin kielteisiä, esimerkiksi kahdeksan ”elämää” yhtä ”kuolemaa” ja seitsemän ”rakkautta” yhtä ”pelkoa” kohti.

Libresco vertasi tuloksia 1800-luvun hengelliseen lyriikkaan ja havaitsi, että niissäkin oli enemmän myönteistä sanastoa mutta monipuolisempi pohjavire kuin yltiöpositiivisissa nykylauluissa.

Woods pyytääkin ylistyksenjohtajia tarkkailemaan valintojaan: ”Haastavatko laulut ihmisiä vaelluksessaan Jumalan kanssa? Saavatko ne ihmiset ajattelemaan?” Woodsin mukaan musiikin ikä ei pyhitä sitä. Sen sijaan musiikin monipuolisuus on tärkeää, jotta seurakunta saa ”parasta mahdollista ruokaa”.