Kiire tuo nautinnon ja kärsimyksen

Siltasaarenkatu kohisee ulkona. Bussit ja raitiovaunut seuraavat toisiaan. Hakaniemen R-kioskissa ovipumppu laulaa tauotta. Joku lataa matkakorttia, toinen merkkaa lottokupongin, kolmas haluaa kupin kahvia. Kysymyksessä on yksi Helsingin ja koko Suomen vilkkaimmista R-kioskeista. Juuri sellaisen kauppias Erkki Lankinen halusi.

– Asiakkaita pitää olla paljon ja koko ajan.

Tavaraa liikkuu, mutta myös miehityksen on oltava melko suuri. Lankinen luottaa henkilöstöönsä. Tavoitteena on ollut luoda rento ja välitön ilmapiiri.

– Jos joku tulee myöhässä, niin mitä sitten. Tekee miinukset sisään myöhemmin, töitä kyllä riittää, Lankinen kuvailee filosofiaansa.

Ei paluuta palkkatyöhön

Kioskiyrittäjyyden Erkki Lankinen sai puolisentoista vuotta sitten puoliksi perintönä. Reserviläistoiminnassa tutuksi tullut kaveri luopui Hakaniemen kioskista, ja Lankinen oli innostunut jatkamaan hommia.

Jo aiemmin hän oli toiminut rakennusalalla yritystoiminnassa, mutta olosuhteet ovat siellä Lankisen mukaan muuttuneet todella haastaviksi.

– On vaikeaa pärjätä kilpailussa ulkomaisten toimijoiden kanssa. Olisi tietysti voinut investoida kalustoon ja miehistöön, mutta sittenkään
ei olisi ollut varmaa keikkaa tiedossa.

Yksi asia on kuitenkin Lankiselle selvää.

– Palkkatyöhön en palaa. Paitsi tietysti, jos on tarjolla todella kova palkka ja virka, kuten tasavallan presidentin homma, Lankinen maalailee.

Varkaat kiinni

Helsingin kioskit ovat nousseet julkisuuteen hankalina ja pelottavinakin työpaikkoina. Erkki Lankinen vahvistaa, että varkaita on paljon, ja yrittäjän on pysyttävä kovana.

Lankinen ei itse arastele pysäyttää kaljavarkaita, napata pois saalista ja heittää kaveria pihalle.

– Pitää mennä reilusti tilanteeseen, käyttää ääntä ja osoittaa kuka on pomo. Painan tietysti hälytysnappia ennakoivasti, niin saa paikalle lisää muskelia apuun.

Lankinen on arvovalintana rajannut kioskinsa valikoimista muun muassa porno- ja tatuointilehdet pois. Se on toisaalta vähentänyt hävikkiä, koska näitä lehtiä varastetaan usein.

Oluen ja tupakan myynnistä ei ketjuyrittäjä voi vakaumussyistä kieltäytyä.

– Se on osa pakettia. Minulle se ei ole ongelma. Kaikenlaiset asiakkaat ovat tervetulleita.

Missä yrittäjät?

Erkki Lankinen on jonkinasteinen legenda Helsingin Saalemin varhaisnuorisotyössä. Kaikenlaista keräilyä harrastava sähköjänis piti lähes 20 vuoden ajan poikapartiossa Ekin pörssi -nimistä harrastetta, jossa poikia opastetiin jääkiekkokorttien, postimerkkien ja nimikirjoitusten keräilyn saloihin.

Nyttemmin vaikuttaminen seurakuntaelämässä on jäänyt Lankisella vähemmälle.

– Sunnuntait olen töissä. Ne ovat yrittäjälle kaikkein kalleimmat tunnit pitää työntekijää, koska myyntikin on yleensä vähäisintä.

Lankisen mukaan uskovaiset eivät ole mitään varsinaista yrittäjäkansaa.

– Ehkä yksi sadasta on yrittäjähenkisiä ihmisiä. Ja heistä ehkä yksi kymmenestä saa firman toimimaan.

– Kai siinä on taustalla se, että 1980-luvulla opetettiin, että Jeesus tulee huomenna takaisin. Se tappoi vähäisenkin yrittäjähenkisyyden,
Lankinen analysoi.


Anssi Tiittanen